Vuosi 2019 paketissa

Vuosi 2019 alkaa olla paketissa, joten on hyvä hetki pikakelata, mitä vuoden aikana on koiraharrastusrintamalla ehtinyt tapahtua. Listaan tähän ne, mitkä ehkä eniten ovat jääneet mieleen.

Vuosi sitten kirjaamani tavoitteet voi halutessaan käydä tarkistamassa blogipostauksesta.

Pojat heinäkuussa 2019.
Pojat heinäkuussa 2019.

Agility

Keron kuulumiset

Agilityssä vuosi oli hieman kaksijakoinen. Keron kanssa oli tavoitteena kisata sen verran, että saisimme sm-nollat kasaan ja voisimme osallistua yksilöskaboihin, joukkue-sm kävisi myös hyvin. Keron kanssa kyllä kisattiin, mutta melkeinpä jokaisen kisapäivän jälkeen täytyi ottaa iisisti ja alkuvuonna tuli Kerolle tassuvaivaakin ja alkoi tulla pieni kiire syksyn sm-kisoja ajatellen. Nollia ei kerätty, eikä oikein starttejakaan, mutta päästiin kuitenkin mukaan uuden edustusseuramme Northern Agility Sportin pikkumaksijoukkueeseen Vantaalla pidettyihin agilityn joukkue-sm-kisoihin. Meillä Keron kanssa meni kivasti, ja mukavia muistoja saatiin.

Kero joukkue-sm-kisoissa 25.8.2019. Kuva: Tiia Hämäläinen

Kero kisasi vuoden 2019 aikana yhteensä 16 starttia (+ se joukkuekisa) kuudessa (+ se joukkuekisa) kilpailussa. Siinä ei hirveästi kisarutiinia ehtinyt tulla. Joulukuun lopulla kävimme Urheilukoiraklinikalla, missä perusteellisten tutkimusten myötä röntgenkuvien perusteella näkyi, että Kerolla olisi L7-S1 spondyloosi sekä lonkissa nivelen taivutusarkuutta. Kerohan on kuvattu vuonna 2015, jolloin selkäkuvat lausuttu sp0 ja ltv0, kyynärät 0/0, lonkat c/c ja polvet 0/0. Tämän myötä Kero siirtyi agilitystä eläkkeelle. Yhteensä virallisia startteja ehti Kerolle kertyä kolmen vuoden kisaamisen aikana vain 62 kappaletta. Kisaaminenhan aloitettiin Keron ollessa jo 4-vuotias v. 2017 ja näin ollen päättyi Keron ollessa 7-vuotias v. 2019. Olen kyllä tavattoman iloinen, että kisaamaan kaikesta huolimatta päästiin, mutta samalla myös äärettömän surullinen, että Keron kanssa lajin harrastaminen päättyi näin aikaisin.

Meidän tiimi. Kuva: SporttiRakki
Agility SM 2019, Vantaa. Photo (c) Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

Discon kuulumiset

Vuoden ilostuttajana voisi sitten pitää Discon kanssa treenaamista ja puuhaamista. Vuoden alussa olimme agilityn lajiosaamisen suhteen vielä hyvinkin alussa, sillä olimme vasta tehneet jonkin verran hyppytekniikkaa sekä harjoituksia yhdellä hyppyesteellä ja/tai tötteröillä. Lisäksi tammikuussa olleet luustokuvaukset pistivät hetkeksi miettimään etenemistä (lonkat c/b, kyynärät 0/0, selkä va0, ltv1, olat vasen oc), mutta jatkoimme lopulta normaaliin tapaan treenien suhteen. Maltilla olemme edenneet, ja nyt vuoden lopussa Disco suorittaa ihan mukavasti kisavalmiiden rataa (pl. kontaktiesteet, rengas, pussi) ja hyppää 50 cm kohtuullisen sujuvasti. Kontaktiesteitä tosiaan emme ole tehneet, puomilla on harjoiteltu hieman 2on2off, mutta keinun suorittamista ei olla harjoiteltu (4on) eikä a-estettä edes kokeiltu kertaakaan. Kepit sentään opeteltiin syksyllä.

Vauhti-Disco heinäkuussa 2019.
Vauhti-Disco heinäkuussa 2019.

Vuoden kohokohtia jakautuu aika kivasti pitkin vuotta. Discon kanssa ehkäpä ne suurimmat onnistumisen hetket ovat olleet erilaisiin seminaareihin/koulutuksiin osallistumiset. On ollut hienoa osallistua näihin tilanteisiin Discon kanssa, kun voi täysin keskittyä itse lajitreeniin. Ei ole tarvinnut miettiä mahdollisia häiriöitä, palkkauksia, motivaatiota, perustaitoja yms. On ollut hienoa huomata, miten ensimmäisen vuoden aikana perustaitoihin panostetut jutut oikeasti näkyvät myös uusissa tilanteissa, joissa itseäni jännittää aivan sairaasti. Mutta Disco ei ota siitä pulttia, vaan se tekee just niin kuin sille on opetettu.

Disco odottelualueella tammikuun semmassa.

Vuoden aikana osallistuimme mm. seuraaviin koulutuksiin (linkeistä pääsee ko. blogipostaukseen):

Disco treenien jälkeen 3.10.2019

Paljon siis vuoden aikana ehdimme puuhata ja oppia uusia juttuja. Vuoden aikana kävimme ohjatuissa treeneissä Niinu Agility Sportissa (alkuvuodesta enemmän Keron kanssa, mutta sitten aloin tuurata Discolla Keron ollessa telakalla ja loppuvuodesta homma kääntyi niin päin, että treenasin pääasiassa Discon kanssa, mutta Kero pääsi välillä tuuraamaan, jos olin Discolle saanut hankittua lisätreenin). Noin muuten kävimme omatoimisesti harjoittelemassa vapaatreenikortin turvin toisaalla.

Loppuvuodesta kävimme pyörähtämässä ihan oikeissa epiksissäkin, missä Disco väläytteli hieman vauhtivarojaan. Kisaamaan asti emme vielä vuoden 2019 ehtineet, mutta ehkäpä ensi vuoden aikana saisimme ainakin estetaidot sille mallille, että voisimme kisakentille mennä.

Disco epiksissä.

Nosework

Keron kuulumiset

Tattadaa, Kero nousi vuoden aikana noseworkin kaikkien osioiden kokeiden osalta kolmosiin! Ja vuoden 2019 lopulla tilanne on se, että ainoastaan kuusi koiraa täällä Suomessa on kolmosiin noussut. Eli hieno saavutus, mistä sietää kai olla ihan ylpeäkin :)

Kero itsenäisyyspäivänä 2019.

Keron kanssa kierrettiin kyllä paljon nosework-kokeissa. Käytiin sekä kakkosluokan karkeloissa huhtikuussa Helsingissä (13.4.2019 ja 14.4.2019), toukokuussa Lappeenrannassa ja kesäkuussa Kuopiossa sekä marraskuussa Espoossa. Lisäksi kävimme elokuussa ykkösluokan laatikkoetsinnöissä Loviisassa, missä Kero mielestäni teki elämänsä parhaimman suorituksen sekä sitten itsenäisyyspäivänä Turussa ykkösluokan sisäetsintäkokeissa.

Vähän överiksi mennyt palkintosaalis?!? :D

Nosework-kokeissa oli mukava reissata vähän kauempanakin. Uusia kokemuksia saatiin sisältäen sekä onnistumisia että oppimiskokemuksia. Koskaan ei voi olla etukäteen varma, millainen koepäivä on tulossa, kun suoritukseen vaikuttaa niin moni asia. Sääolosuhteet, suoritusjärjestys, hajujen liikkuminen, ohjaajan jännitys ja sössiminen (heh), koiran viretila ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan. Mutta yhtä kaikki, koiralle homma on kivaa ja mukavaa, vaikka löytöä ei tulisikaan enimmäisajan puitteissa.

Tältä näyttää nosework-koira suorituksensa jälkeen.
Tuore 3-luokkalainen.

Discon kuulumiset

Disco on Keron vanavedessä treenaillut hieman myös noseworkia. Suurin (henkinen) saavutus taisi olla heinäkuussa suoritettu hajutesti. Sitä varten tuli harjoiteltua älyttömästi laatikkoetsintää ja todettua siinä samalla, että se ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Niinpä oli suuri helpotus, kun hajutesti meni läpi, kun Disco ilmaisi testissä toisena olleen laatikon.

Syksyn aikana kävin Discon kanssa harjoittelemassa koetilanteita parissa ykkösluokan kokeessa nollakoirakkona Loviisassa ja Kirkkonummella. Voin suositella pestiä muillekin, jotka kaipaavat ehkä vielä treeniä koemielessä, mutta ovat kuitenkin koevalmiita. Nollakoirakkona pääsee hieman helpommalla, koska ei ole pitkiä odotteluita sekä alueet pääsee tsekkaamaan ensimmäisenä.

Disco ja suoritettu noseworkin hajutesti