Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

1.10.2008 Agi

Eka rata meni muuten ihan hyvin ja vauhdikkaasti, mutta putkelta kepeille menossa tökki pahasti. Ensiksi sisäänmenot eivät onnistuneet ja sitten, kun onnistui, niin pariin otteeseen Myry jätti jonkun välin tekemättä. Loppuosuus oli todellakin vauhdikas, mutta sain siitäkin huolimatta ohjattua koiran hyppämään takaa kiertäen esteen. Tämä olisi onnistunut ehkä vieläkin paremmin (ja olisin ollut itsekin nopeampi), jos olisin ehtinyt leikata jo ennen toista putkea toiselle (putken vas.) puolelle ohjaamaan.

Toka rata mentiin pariin otteeseen ja molemmilla kerroilla puhtaasti. Molemmilla kerroilla menin itse kahden ekan hypyn päähän ottamaan koiraa vastaan (ei olla kai harjoiteltu tämmöistä ainakaan aikoihin)  ja ohjaamaan siitä kolmannelle.  Puomilla varmistin kontaktit rauhassa. Ekalla kerralla Myry haki itse hienosti keppien sisäänmenon ja jatkoi myös oikein, mistä hieman hämmästyin. Tokalla kerralla yritin ohjauksella saada parempaa linjaa koiralle kepeille, mutta Myry oikasi itse kepeille melkein samaan tapaan kuin ekallakin kerralla ja meni kepit puhtaasti.

1.10.2008 Treeniradat