Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

Luonnetesti

Paikka: Helsinki, Oulunkylä 26.10.2003
Tuomarit: Bengt Söderholm ja Tuomo Loven
Loppupisteet: 127, laukausvarma
Viiman ikä testissä: 2v 8kk

Luonnetestin arvostelu

 OMINAISUUSKERROINARVOPISTEETARVOSTELU
IToimintakykyky15-1-15Pieni
IITerävyys111Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
IIIPuolustushalu133Kohtuullinen hillitty
IVTaisteluhalu10220Kohtuullinen
VHermorakenne35135Hieman rauhaton
VITemperamentti15230Kohtuullisen vilkas
VIIKovuus818Hieman pehmeä
VIIILuoksepäästävyys15345Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus#ERROR!#ERROR!Laukausvarma
Loppupisteet127Hyväksytty

Omat kommentit luonnetestistä

Leikkiminen:
Innostui heti tuomarin näyttämästä kepistä, tarttui ja piti siitä hyvin kiinni äristen ja haukkuen. Päästi irti, kun tuomari nosti vapaata kättään, mutta jatkoi sen jälkeen uudestaan repimistä.

Kelkka:
Nuuskutteli maata ja havahtui, kun kelkka tuli lähemmäksi. Alkoi haukkua hieman edessäni/vieressäni ja kun kelkka tuli vierelleni, teki Viima hypyn taaksepäin. Tuli kuitenkin sitten takaisin matalana katsomaan kelkkahökötystä ja tutkittiin sitä sitten yhdessä. Uudelleen kelkan ohi mentäessä ei tainnut reagoida kelkkaan.

Hyökkäys ja luoksetulo:
Huutava ja kepillä huitova ukko hyökkäsi eteen. Aika nopeasti Viima alkoi haukkua edessäni, ukon tullessa ihan lähelle piti suht hyvin paikkansa ja meni sitten ukon luokse. Jätin koiran ukolle ja menin itse pois lähtöpisteeseen. Viiman piti sitten tulla luokseni. Luoksetulo meni vähän pieleen, kun Viima bongasi jonkun sulotuoksun kesken matkan, tuli kuitenkin sitten jonkin ajan päästä luokse.

Ylös vedettävä säkki ja alas vierivä tynnyri:
Säikähti selkeästi säkkiä ja samoin myös tynnyriä. Uudestaan kulkiessamme näiden paikkojen ohi, kulki niin kaukaa kuin mahdollista. Tuli kuitenkin tutkimaan tynnyriä pienen houkuttelun avustamana.

Pimeä huone:
Ei lähtenyt oven suusta liikkeelle eikä edennyt, vaikka kutsuin. Helpotettiin hieman ja tehtiin suora linja minun ja Viiman välillä. Kutsuin Viimaa ja se tuli hitaasti ja varovasti luokseni.

Yksinjättäminen:
Koira jätettiin yksin talon seinässä olevaan ketjuun kiinni ja itse menin pois näköpiiristä. Piilon takaa tuli ukko heilutellen keppiä. Viima ei äännähtänyt mitään vaan esitti mahdollisimman pientä ja harmitonta koiraa. Päästi ukon luokseen.