Clicker Expo UK 2014 – Osa 2, Konseptitreenausta Ramirezin johdolla

Pohjustukseksi: Clicker Expo UK 2014 – alkumaistiaiset, osa 1

Ensimmäinen Clicker Expo -päivä meni lähinnä ihmetellessä vau-efektissä. Clicker Expo, jee! Päivä alkoi järjestävän tahon eli Karen Pryor Clicker Training (KPCT) presidentin Aaron Claytonin ja itse Karen Pryorin tervetulopuheella. Tämän osuuden jälkeen olikin aika suuntautua expon ensimmäiselle luennolle, joka osaltani oli Ken Ramirezin luento ”Big and Tall, Round or Small? Modifier Cues & How to Teach Them”. Siitä päivä jatkui edelleen Ken Ramirezin vetämään labiin, missä koirakot harjoittelivat edellisellä luennolla käsiteltyjä asioita. Ilta huipentui Karen Pryorin luentoon ”Hidden Aversives Drawbacks of Negative Reinforcement & Extinction”.

Ken Ramirezin luento ja labi konseptitreenaamisesta

Itselleni tämä oli aika tuntematon aihe uusilla termeillä, kuten concept training ja modifier cue. Mutta onneksi Ken Ramirez (ks. Ken Ramirez Training & Consulting), joka itselleni oli uusi tuttavuus (ilmeisesti kuitenkin hyvin tunnettu muissa eläinkoulutuspiireissä, mm. eläintarhat, akvaariot,  ja muissa maissa), oli aivan loistava luennoitsija havainnollistavine esimerkkeineen ja videoineen. Jo luennon alkuvaiheessa hän toi esille senkin, että oli avustanut pelastuskoirien kouluttamisessa juurikin tämän aiheen tiimoilta. Tässä vaiheessa itselläni heräsikin erilainen mielenkiinto, sillä hei, tämä kaveri alkoikin puhua pelastuskoirailusta!

Mutta itse asiaan. Helposti ymmärrettäviä esimerkkejä konseptitreenauksesta ovat selkeät, toistensa vastakohtia olevat käsitteet, kuten:

• Oikea vs. vasen
• Pieni vs. suuri
• Pyöreä vs. kulmikas
• Numerot
• Värit (näissä tosin on oltava tarkkana, koska koirat näkevät värit eri tavalla)

Ja nämäkin voidaan jakaa vielä tarkemmin eli on sisäisiä, ulkoisia sekä abstrakteja käsitteitä. Sisäisillä tarkoitetaan niitä käsitteitä, jotka ovat eläimen omasta näkökulmasta, subjektiivisia, esimerkiksi oikea vs. vasen. Ulkoiset käsitteet taas ovat objektiivisia eli verrataan jotain kohdetta, kuten muotoa, kokoa tai väriä keskenään, ja niistä on tehtävä valinta. Abstrakteihin käsitteisiin kuuluvat mm. numerot.

Normielämässä tuttuja käsitteitä ovat ehkä suuntavihjeet, kuten oikea ja vasen. Mutta tällöin näitä vihjeitä käytetään ilmoittamaan eläimelle, että etene tiettyyn suuntaan (suoraan, oikealle, vasemmalle) sen sijaan, että niillä kerrottaisiin, että valitse edessä olevista kohteista (oli se sitten vaikka rivissä olevia leluja) se vasemmanpuoleisin kohde. Jos eläimelle on opetettu useita käsitteitä, voidaan eläimelle antaa tehtäväksi esimerkiksi hakea rivistä vasemmanpuoleisin pienin pallo (huom. syntax rule, eli vihjeistys oikeassa järjestyksessä eli ensin kohde, sitten käsitteet ja lopulta itse käytös, mitä koiran halutaan tekevän ko. kohteelle, tässä siis pallo – pieni – vasen – nouda). Yksinkertaista, eikö.

Konseptitreenaus soveltuu kokeneelle koiralle ja sen ohjaajalle. Koiralla pitää olla perustaitoja vihjeineen hallussa (kuten kuono- ja/tai tassukosketus vihjeestä, nouto, häkkiin tms. meneminen, mieluusti vähintään jopa kymmenisen vihjeistettyä käytöstä), sen pitää osata tarjota asioita ja sen pitää olla halukas oppimaan uutta. Ohjaajalla pitää myös olla koulutustekniikan perusteet hallussa eli ajoitus, kriteerit ja vahvisteet. Pienen pennun puuhaksi suositellaan siis jotain ihan muuta, kuten juuri näiden perustaitojen opettelua, mutta kokeneemman koiran kanssa tästä saa varmasti lisäiloa ja -taitoja kartutettua.

Luento jatkui sopivasti samanaiheisella käytännönosuudella. Sessioon osallistuvilta koirilta edellytettiin pohjataitoina mm. noutoa tai muita naksutinkoulutettuja ja vihjeistettyjä toimintoja. Koiralla ja ohjaajalla piti myös olla hyvää kokemusta sheippaamisesta. Ja ilmiselvää myös oli, että koirien piti suhtautua toisiin varsin välinpitämättömästi, koska treeni tehtiin aika pienessä tilassa muiden osallistujien ympäröimänä. Tähän siis pitäisi pyrkiä, että kymmenen koirakkoa yhtäaikaisesti pystyvät naksuttelemaan ja harjoittelemaan jotain uutta useamman kymmenen silmäparin tarkkaillessa vierestä. Huisia.

Toki uuden asian opettelussa tarvitaan häiriötön ja stressitön ympäristö, joten tämmöisessä treenitilanteessa ideana olikin lähinnä opettaa koiranohjaajia suunnittelemaan ja toteuttamaan treeni ja ylipäänsä saada eväitä siihen, miten asiaa työstää kotosalla eteenpäin.

Alkuopetus tapahtuisi kutakuinkin seuraavasti (tässä esimerkkinä ulkoisen käsitteen opettelu, mutta vastaavalla tavalla edettäisiin myös esim. vasen/oikea + joku käytös -opettelussa):

• Valitaan, mitä käsitettä lähdetään koiralle opettamaan (esim. koko).
• Aloitetaan äärimmäisestä vaihtoehdosta (joko pienin tai suurin kappale, sama muoto).
• Aloitetaan kahdella kappaleella ja vahvistetaan vain valittua vaihtoehtoa (tässä vaikka suurin kappale).
• Vaihdellaan kappaleiden paikkaa ja vahvistetaan edelleen valittua vaihtoehtoa.
• Vaihdetaan ei-kohteena olevaa kappale toiseksi (huom. muodon pysyttävä samana) ja jatketaan edelleen valitun vaihtoehdon vahvistamista.
• Kun koira tuntuu ymmärtävän, mitä siltä halutaan (eli valitsee aina sen suurimman kappaleen), vaihdetaankin suurimman kappaleen tilalle toinen kappale. Jatketaan edelleen valitun (suurin) vaihtoehdon vahvistamista.
• Siirrytään varioimaan kappaleita, mutta vahvistetaan edelleen sitä suurinta.
• Kun tämä on hallussa, siirrytään toiseen äärimmäiseen vaihtoehtoon eli opetetaan koiralle pienimmän merkitys.
• Ja kun nämä molemmat käsitteet ovat hallussa, voidaan alkaa vaihdella eri tyyppisiin kohteisiin.

Huomioitavaa opetuksessa on se, että koulutus pitää viedä loppuun saakka, jotta sitä voi hyödyntää eri tilanteissa. Kahden käsitteen jälkeen opetetaan kolmas käsite, minkä jälkeen koiran on jo helpompi ja nopeampi oppia niitä lisää.

Ja tähän loppuun vielä muutama huomio ihan vain treenitilanteen järjestelyistä (nämä pätevät ihan mihin tahansa treenaukseen, joten hyvä siis kerrata):

• Aluksi harjoittelu ilman koiraa: oma ajoitus onnistuttava (10 toistoa ok -> koiran voi ottaa mukaan harjoitukseen).
• Mieti valmiiksi, mitä aiot opettaa.
• Harjoittele koiran kanssa.
• Käytöksen pitää olla sujuvaa (käytös -> naksu -> palkkio).
• Jos koira tekee virheen? Miten tilanteen voi muokata sellaiseksi, että koira tekee helposti oikein? Tässä vaiheessa ei testata koiraa, vaan sille ollaan opettamassa uutta asiaa eli koiraa voidaan auttaa, ”How can I help you to make right?”.
• Käytöksen pitää olla niin hyvä, että se on sujuvaa.
• Kun treeni etenee, ja lisätään vaikeusastetta tai treeniasetelmaa muutetaan. Muista edelleen harjoitella ilman koiraa, jos tilanteessa ilmenee joitain haasteita.
• Jos treeni sujuu hyvin, mutta ei kuitenkaan ole vielä sujuvaa, jatka saman harjoituksen parissa.
• Jos käytös on sujuvaa, nostetaan kriteeriä (esim. häivytetään eleitä, jos käytetty, lisätään etäisyyttä tai esteitä väliin.

Sekä luento että labin seuraaminen olivat mielenkiintoisia. Tämän ekan luennon myötä tuli todettua, että jo pelkästään Ramirezin kuunteleminen oli hyvin viihdyttävää ja sitä myöten ehkä jotain aiheesta jäikin mieleen? Sitä toki voi miettiä, miten tätä konseptitreenausta voisi hyödyntää koiran koulutuksessa omien harrastuslajien osalta.

Ehkä paras lähtökohta on aloittaa yksinkertaisten käsitteiden opetus koiralle (esim. juurikin vasen vs. oikea -> koske vasemmalla olevaan kohteeseen kuonolla). Agilityssähän tämä olisi näppärää sellaisessa tilanteessa, missä tarjolla on koiran näkökulmasta katsottuna samalla linjalla useampi este vierekkäin, esimerkiksi kontaktiesteen molemmin puolin putken suu ja jos irtoamismatka on pitkä tai jos ohjaajan liikkumista on jotenkin rajattu. Pelastuskoirapuolella tätä voisi hyödyntää eri suuntiin eri kohteille lähettämisenä, etenkin sellaisissa paikoissa, missä ohjaaja ei voi liikkua samaa matkaa koiransa kanssa tai on muuten vain hyödyllisempää lähettää koira paikalle tarkistamaan alue. Toinen juttu, mikä aiheeseen liittyvä sovellutus tulee mieleen, on hajuerottelu.  Koira opetetaan etsimään ja ilmaisemaan ensin yksi haju, sitten jokin toinen haju, kolmas jne haju, jolloin koiralla on laaja käsitemalli eri hajuista, mitä sen halutaan löytävän (esim. huumekoirat). Tai vastaavasti koiralle opetetaan, että sen pitää etsiä lähtöhajua mätsäävä kohdehaju riippumatta siitä, onko haju jostain lääkkeestä, eläimestä vai ihmisestä.

Näihin tunnelmiin… seuraavaa koostetta odotellessa :)