Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

Itsenäisyyspäivän nosetukset

Pääsimme Keron kanssa mukaan itsenäisyyspäivän TSAUn järkkäämiin nosework-kokeisiin varapaikalta. Tieto tästä tuli keskiviikkoiltana, kun koehan oli jo perjantaina. Mutta eihän meillä mitään erityisiä suunnitelmia ollut itsenäisyyspäivän varalle, kun en agilitykisoihin ilmoittautunut enkä agilityepiksiinkään ennakkoon ilmonnut eikä sinne enää jälkikäteen olisi enää mahtunut. Niinpä suunnattiin aamulla kohti Turun Heinänokkaa. Sää oli vesisateinen ja märkä, mutta onneksi ei sentään ollut kaatosadetta. Ja ulkona ei tarvinnut odotella, vaan pystyi olemaan sisätiloissa.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Koepäivä oli jaettu kahteen osaan eli aamupäivällä suoritettiin kaksi ensimmäistä aluetta putkeen, minkä jälkeen oli pieni ruokatauko. Sen jälkeen jatkettiin kahdella seuraavalla alueella. Alueet olivat vaihtelevia ja sopivan kokoisia. Näistä kolmen alueen pystyi periaatteessa hoitamaan siten, että itse ei tarvitsisi liikkua laisinkaan lähtölinjalta, kun pitkä liina oli käytössä. Tämä olikin oma taktiikkani eli antaa koiralle hyvin tilaa tehdä duuninsa rauhassa, ja toisaalta oletin (ei saisi ikinä olettaa!), että minun ei tarvitsisi puuttua etsimiseen laisinkaan ohjaamalla.

Lämmittelyhajua tahkottiin Keron kanssa jokunen toisto. Tämä tuntuu vähän vaihtelevan välillä, miten Kero lämmittelyhajuun tarttuu, ja olen nyt tehnyt niin, että jos ei meinaa oikein pysähtyä tai jättää hajun ilmaisematta, niin tehdään useampi ilmaisu. Hajuhan voi olla kuitenkin erilaista, mihin Kero on tottunut. Tai vire liian korkea tai mitä näitä syitä nyt voi keksiä. Lämmittelyhajun jälkeen siirryttiin odotteluhuoneeseen, missä Kero itsenäisesti rupesi etsimään.

Ensimmäisellä alueella Kero lähti kohti kaappeja, ja juoksi sen vierestä edestakaisin kolme kertaa, kunnes ilmeisesti sai hajun ja siirtyi ilmaisemaan pianon alakulmassa olevaa hajua.

Hieno itsenäinen etsintä. Upeaa nenänkäyttöä koiralla. Varma etsijä.

Toinen alue oli käytävän pääty, jossa oli avonainen kaappitila tarjolla. Kero lähti hienosti suoraan, mutta reagoi heti ohittamaansa kukkapuskaan. Sen jälkeen se tsekkasi kaikki puskat ja meni päätyyn, missä nuuskutteli hyvin kuuluvasti. Itselläni alkoi hieman jo tuskanhiki tulla, kun koira nuuhkii ja nuuhkii, mutta ei vain tunnu löytävän. Lopulta piilo löytyi, ja Kero ilmaisi nurkassa olevan hajun. Tällä etsintäalueella Kero oli selvästi muita hitaampi.

Hienoa työtä. Koira toimii upean itsenäisesti, tarkennus on tarkkaa ja sitkeää. Hienosti pysyy hajulla. Upea ilmaisu. Siitä EHK.

Tauon jälkeen siirryimme uusille alueille. Kolmas etsintäalue oli huone, jossa oli sänky, kaappi, lipasto ja kukkapuska. Näin näkyvinä kohteina. Aloitus oli ovelta, jonka vieressä vasemmalla oli pieni tyhjä tila ja oikealla lipasto. Kero syöksyi etsimään huoneen päätyyn ja teki siellä paljon duunia. Kukkapuska kiinnosti, samoin sängyn laitamat. Kun mitään ei alkanut löytyä, siirryin itsekin huoneeseen ja aloin pikku hiljaa ohjata mm. sängylle. Kero ei kyllä mielellään sängylle noussut, tai nousi, mutta hetken arpomisen jälkeen. Normaalisti hyppii kyllä luontevasti hajun perässä ja muutenkin, mutta nyt viime aikoina on ollut harmillista jumitusta. Kero tsekkasi hienosti sängystä käsin seinää korkeammalta ja palasi sitten alas. Aikaa oli puoli minuuttia jäljellä, joten yritin jotenkin ohjata, mutta olin sen verran lukossa, että ohjasin lähinnä puskaan ja ikkunan suuntaan. Olisihan se pitänyt tajuta, että Kero olisi varmasti napannut hajun ja ruvennut tarkentamaan, jos se haju olisi ollut siinä puskassa. Mutta olimme viime aikoina tehneet puskapiiloja, ja kokemuksen perusteella tiesin, että ne eivät ole aina niin helppoja, ja että haju sieltä voi tulla vasta, jos osuu täsmällisesti siihen kohdalle.

Lähtölinjan viereiset vasen ja oikea kulma jäivät tarkistamatta, vaikka Kero juoksikin siitä useamman kerran ohitse. Ilmeisesti hajun saadakseen piti oikeasti tulla sopivasta suunnasta kohti, ei riittänyt vinosti juoksentelu. Piilo jäi siis ajan puitteissa löytymättä. Piilo oli ihan siinä lähtölinjan vieressä oikealla puolella olevassa lipastossa. Sinänsä helppo piilo, koska Kero nappasi sen heti, kun sille vähän siitä vinkattiin. Voi vain arvata, syyttelinkö itseäni tyhmyydestäni, koska meidän treeniplänissähän on marraskuun ajalle nimenomaan ollut piilot alussa ja alueen läpikäynti tietyssä järjestyksessä. Että hohhoi.

Tarkkaa huolellista etsimistä. Valitettavasti yksi nurkka jää tutkimatta ja näin piilo löytymättä ajan puitteissa.

Neljännelle alueelle mentäessä mokailut oli jo unohdettu. Annoin Kerolle luvan mennä etsimään, ja se sinkosi nopeasti alueen toiseen päätyyn, missä se aloitti kohtuu nopeasti ilmaisun. Tämä olikin niukasti nopein suoritus eli ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kokeista lähteä. Hyvä päätös!

Hienoa nopeaa etsintää. Varma hieno ilmaisu. Upeaa työtä!

Kokonaistuloksissa Kero oli sijalla 13./16. Yhteensä 12 koiraa sai 100p, joten kokeen taso oli hyvä ja piilotkin hyvin löydettävissä. Kiitokset hyvistä alueista tuomarille Taina Korhoselle!

Kotosalla tuomisten kanssa :)

Aina siis oppii jotakin. Ja mitä enemmän kokeissa käy, sitä enemmän saa ideoita treeneihin tai siihen, miten pitäisi tai ei pitäisi kokeissa tehdä. Oma ajatukseni tällä kerralla oli, että koira saa tehdä itsenäisesti. Ja eihän nyt ykkösen kokeissa tarvitse ohjata koiraa. Mutta ei se aina niin kuitenkaan mene.

Itselleni on hyvin vaikeaa muuttaa suunnitelmaa lennosta. Ja vaikka teoriassa tietäisikin, että tsekkaa ihmeessä nyt ne kaikki kulmat ja muut kohdat, missä koira ei ole käynyt, vaikka eestaas, niin eipä se itse tilanteessa itselleni tule mieleen. Tai vaikka tulisikin, niin jostain syystä mieli sanoo toista. Esimerkiksi tuolla kolmannella alueella olin fiksoitunut siihen kukkapuskaan. Ja kiltti Kero tietty tekee, mitä siltä pyydän, vaikka toisaalta se onkin hyvin itsenäinen, mutta jos se tarvitsee apua, niin silloin se tuntuu muuttuvan hyvin ohjaajaorientoituneeksi. Onni kuitenkin, että Kero ei tehnyt valeilmaisuja!

Kokeen jälkeen päällimmäisenä ajatuksena oli, että lopetetaan koko nosework-kokeissa käyminen, kun itse toistan samoja virheitä kokeesta toiseen. Sitten mietin, että hetkonen, Kerollahan oli kivaa. Se oli koko ajan etsintämoodissa, se halusi etsiä, se halusi löytää ja se vaikutti hyvin tyytyväiseltä, kun sai löydöistään palkkaa. Ja se vaikutti edelleen hyvin iloiselta ja tyytyväiseltä, kun kävimme jäähkälenkillä etsimisten jälkeen. Ja kun mietin, minkä takia ylipäänsä noseworkin aloitin. Jotta Kerolla olisi jokin nenätyöskentelyharrastus aktivointimielessä. Ja kun mietin, miten esimerkiksi vielä pari vuotta sitten Kero uusissa paikoissa vain nuohosi lattioita, niin asiat loksahtivat taas jotenkin oikeisiin mittasuhteisiin. Tätä lajia tehdään kuitenkin yhdessä, ja nämä ykkösluokan kokeet voisi hyvinkin ottaa treenitilanteina ja -haasteina, joissa harjoitellaan ja ollaan tarkkana esimerkiksi etsintätaktiikan suhteen. Vaikka se koira voisikin saada hajun suoraan nenään lähtölinjalta, mutta jos ei saa, niin silloin olisi omassa pääkopissa valmius, että nyt otetaankin homma treenin kannalta!

Kiitos TSAUlle hyvin järjestetyistä kokeista!
Kiitos TSAUlle hyvin järjestetyistä kokeista!

Tässä vielä videot kaikista etsinnöistä. Kiitos videoinnista Pialle! Näistä on oikeasti hyvin paljon iloa jälkianalysointia ajatellen ja muutenkin.

1. etsintä
2. etsintä
3. etsintä
4. etsintä