Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

9.9.2010 Agia ja vähän etsimistäkin

Ensin Myryllä oli agitreenit, jossa treenirata suoritettiin kolmessa osassa. Ensimmäinen osa oli sikäli hankala, koska ensimmäisen hypyn jälkeen piti muuri kiertää takaa. Tämä tuotti heti ongelmia, sillä Myry tiputti muurin palikoita. Toisella yrityksellä palikat tippuivat myös, mutta samalla Myry jumittui muuriin ja kellahti siitä sitten voltilla alas. Raasu. Onneksi ei mitenkään pahemmin käynyt. Tämän jälkeen Myry ei ymmärrettävästi muuria enää halunnut hypätä ainakaan maksikorkuisena, mutta suostui sitten hyppäämään, kun madallettiin reilusti estettä. Harmillinen juttu kuitenkin.

Muuten radan pätkät sujuivat ihan kivasti, ja Myryllä oli ihan hyvin intoa. Ei kuitenkaan enää tehty koko rataa läpi vaan meille riitti nämä osapätkät radasta.

Agitreenin jälkeen olikin sitten vuorossa lähimetsikössä pientä etsintää pimeässä. Treenasin tosin vain Viimaa, joka sai etsiä hieman hajustettua aluetta, mutta aika nopeasti bongasi kuitenkin oikean hajun ja työsti hyvin hajun loppuun asti. Maalihenkilö oli piilossa mökin avonaisten ovien takana, oikein hyvä piilopaikka, josta hajut leijuivat hyvin katolle, jonne koirakin pääsi.