Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

3.-5.9.2010 Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmuksessa

Osallistuttiin Viiman kanssa Uudenmaan Pelastuskoirien joukkueessa Suomen Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmukseen, joka pidettiin tänä vuonna Tampereella. Järjestävänä yhdistyksenä oli Tampereen Seudun Etsintäkoirat. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, sillä aikataulut pitivät, rastit olivat mielenkiintoisia ja todentuntuisia, ruokaa oli hyvin tarjolla sekä yöpymistilatkin olivat mainiot Viinikanniemen leirintäalueella. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli hyvin antoisa ja myös opettavainen, sillä mokia tuli tehtyä (ja niitä tietenkin harmiteltua), mutta toivottavasti niistä myös jotain oppisi jatkossa :)

Meidän yhdistyksen joukkueessa oli mukana vain kaksi koiraa (ainoat hälykoirat tällä hetkellä), joten Viima sai sitten olla joka rastilla puuhastelemassa mukana. Perjantai-iltana oli jo ensimmäinen rasti (nukkumaan päästiin joskus puoli kahden-kahden maissa) ja lauantaina oli sitten vielä viisi rastia (herätys klo 6, aamupala klo 7 ja viimeinen rasti päättyi joskus klo 19). Sunnuntaina käytiin vielä yhdessä eri rastit läpi ennen kotimatkaa.

Seuraavana koosteet rasteista. Kaikilla rasteilla käytettävissä oleva aika alkoi raksuttaa siinä vaiheessa, kun ryhmänjohtaja tuli kertomaan, mitä etsitään, mikä on alue ja miten hommassa edetään.

1. rasti: Särkänniemi, käytettävissä oleva aika 1h

Tehtäväksi saatiin etsiä alue, joka sisälsi mm. kummitustalon ja joitain muita ulkolaitteita. Yksi koira sai olla alueella ja etsintä piti tapahtua kytkettynä. Ensimmäiseksi rastiksi tämä meni ihan mukavasti, mutta paljon parannettavaa löytyi mm. koiran hyödyntämisestä ja koiraan luottamisesta.

Esimerkiksi joistain alueista tehtiin tuplatarkistuksia (koira oli jo käynyt), ryhmän jäsenet olivat paikoin hajallaan (mm. esine jäi löytymättä, kun ryhmän jäsen oli mennyt koiran edellä ja oli ollut juuri esineen kohdalla koiran edessä sekä myös se, että Viima ilmaisi partion hajaantuneen jäsenen rakennuksen sisälle) , mikä häiritsi koiran työskentelyä ja välillä koirakon mukana ei ollutkaan ketään ryhmän jäsentä. Saatiin kuitenkin myös hyvää palautetta. Esimerkiksi ryhmänjohtajan toiminta oli erinomaista ja alueella ollut henkilö löytyi myös (jalkapartio löysi kummitustalosta). Samoin koiran hallittavuus oli erinomaista. Kommenttina oli myös, että koira teki hyvin töitä ja oli kummitusjunan takana maalimiehestä hajulla (kiipeiltiin kovasti kalliolla ja juuri tuossa kohdassa tuli kivat tyrskyt vettä päälle). Lisäksi Viima sai kehuja hienosta toiminnasta eri alustoilla kulkiessaan.

Mielenkiintoinen rasti, ja oli ihan jännä käydä kävelemässä siellä kummistustalossakin (käytiin tarkistamassa talo loppuun löydön jälkeen). Loppukommentteina tarkkailijalta jäivät mieleen mm. se, että koiraan pitää luottaa (”Luottakaa koiraan! Jos koira on jo hälytasolla, niin koko ryhmän on uskottava siihen. Tuplatarkistuksia, ihan turhia, kun koira oli jo käynyt tarkistamassa.”) ja että alue pitää etsiä järjestelmällisesti (”Järjestelmällisyys! Hajaannuitte miten sattuu -> ainakin 3 krt koira häiriintyi tästä eli reagoi oman partion jäsenen ja jopa ilmaisi tätä.”).

”Hienosti etsitty, mutta keskittykää jatkossa käyttämään koiraa paremmin apuna!”

Arvioinnissa erinomaista olivat mm. tehtävän hahmottaminen, ryhmänjohtajan toiminta, suunnistustaito, koiran hallittavuus, koiran ilmaisu (”Koira ilmaisi hienosti partion oman jäsen rakennuksen sisälle”), uhreista huolehtiminen, tarvittava ensiapu.

2. rasti: Pirunlinna, 45min

Tämä oli meidän ryhmälle lauantaiaamun ensimmäinen rasti , jossa me Viiman + kartturin kanssa päästiin Pirunlinnan kallioille seikkailemaan. Itselleni jäi ihan hyvät fiilikset tästä rastista, vaikka vähän mentiinkin ylimääräistä aluetta ja sen takia varsinaisen alueen etsimisessä aika loppui kesken. Viima liikkui mukavasti hankalassa maastossa (oli paljon kivikkoa ja muuta vaikeakulkuista maastoa ja myös nousuakin, kun kallioille päästiin), ja lopussa Viima reagoi mukavasti kallion kolojen kätköistä tulevaan hajuun. Viima heilutti kovasti häntää, ilmaisikin hieman ja katseli yhteen jyrkästi alaspäin menevään onkaloon. Tutkin sitä taskulampulla, mutta en nähnyt, miten onkalo jatkuisi. Koiraa en sinne uskaltanut päästää, ja katsottiin, josko sinne pääsisi jotain toista kautta. Ei löytynyt sopivaa koloa ja palattiin takaisin. Sitten aika loppuikin. Viimakin ilmaisi vähän kärkkäämmin onkalon suulla, ja kun tarkistin vielä tarkemmin, niin huomasin, että siellä onkalossa olikin ihminen piilossa. Koska aika oli jo loppu, niin tämän rastin suoritus jäi tähän. Alueella oli myös ollut toinen henkilö, mutta sinne asti me ei ehditty.

Tässä pari kuvaa, kun yritetään tutkia, onko siellä onkolassa ketään ja miten sinne pääsisi… Kuvat © Riitta Pauhu-Pohjalainen.

Erinomaista arvioinnin mukaan olivat mm. tehtävän hahmottaminen, ryhmänjohtajan toiminta, ryhmän yhteistyö, viestintä.

3. rasti: Taajamaetsintä, 1h

Alueella paljon muuta porukkaa (pururata vieressä, kenttiä, nuoria pelaamassa jne), joten kaikenlaista yleistä häiriötä oli tarjolla. Meillä oli alueen pohjoispuoli. Alue käytiin hyvin läpi (alueen tarkistaminen erinomainen), samoin koiran tarkoituksen mukainen käyttö ja hallittavuus olivat erinomaisia (pidin Viiman liinassa). Viima teki ihan hyvin töitä, vaikka paikoin olikin jotain muita hajuja. Harmittavasti yksi esine mokattiin, sillä kuvittelin Viiman vain tutkivan jotain hajuja puskasta, mutta siellä olikin ollut esine. Mutta henkilö löydettiin. Olimme kiertäneet alueen jo aika hyvin, mutta niin vain oli, että kun teimme yhden ison rakennuksen vieruksen tarkistuksia, niin siellä oli sellainen paikka, minne ei kauempaa katsottuna nähnyt. Viima huomasi piilon, mutta ei heti mennyt sinne vaan jäi nuuhkimaan maata siihen lähelle. Meni kuitenkin hieman haukkumaan lopulta.

Etsintä sisälsi myös yllätyksen. Aloitettiin alueen läpikäynti kuntoradan reunalta. Aika pian tuli vastaan sauvakävelijä,  joka alkoi valittaa, ettei koiria saa ulkoiluttaa ko. paikassa jne. Hieman meni pasmat sekaisin, mutta päästiin henkilöstä eroon. Tässä tilanteessa olisi voinut esitellä itsensä ja selittää, miksi on alueella. Sauvakävelijän episodi oli niin todentuntuinen, että siihen tuli uskottua ihan loppuun asti, kunnes takaisin lähtöpaikalla ko. henkilö oli siellä myös… Hyvin näytelty siis :D

Erinomaista olivat mm. tehtävän hahmottaminen, ryhmänjohtajan toiminta, suunnistustaito (kartturi siis), varusteet & turvallisuus, alueen tarkistaminen, koiran tark. muk. käyttö, koiran hallittavuus.

4. rasti: Jäljennosto, 40min

Tämä oli vähän sekava rasti kaikin puolin. Koira ei oikein ollut messissä mukana ja kun se yhden ainoan kerran merkkasi vähän metsän suuntaan, niin minä en sitä uskonut, kun toisella yrityksellä Viima ei sitä enää niin merkannut tarkkaan. Siitä oli mennyt maalihenkilö ja siellä se oli metsän siimeksessä. Tällä rastilla ei saatu kovinkaan hyvää palautetta, mm. Koiranohjaajien toiminta ”Riittämätön” – ”Koiran lukeminen, pitäisi olla tiimityötä”, Viestintä ”Tyydyttävä” – ”Johdon infoaminen, turhat höpinät pois” ja yleisesti sitten ”Ryhmätyöskentelyn harjoittamista”.

5. rasti: Vesistö/saari, 45min

Venekyyti oli Viimalle hieman jänskä. Saaressa toiminta oli vähän nihkeätä, ei oikein tahtonut irrota. Maalihenkilö löytyi saaren toisesta päästä rannalta makoilemasta. Viima merkkasi löydön sillä aikaa, kun keskustelimme kartturin kanssa, olisi pitänyt tällöin päästää koira menemään ja  jatkaa itsekin sinne suuntaan. Henkilön luona Viima kävi nuuhkaisemassa, mutta ei ilmaissut, mikä hämäännytti itseni kovin.

Saatiin kuitenkin ihan positiivista palautetta. Erinomaista olivat mm. suunnistustaito (kartturille siis), varusteet & turvallisuus, viestintä, alueen tarkistaminen (”koko alue tarkistettiin”). Hyvää olivat mm. koiranohjaajan toiminta (”pientä epävarmuutta”), koiran hallittavuus, uhreista huolehtiminen (”aluksi ohjaajat menivät hämilleen, eikä huolehtineet, muuten ok”), tarvittava ensiapu.

6. rasti: Finlayson-rakennusetsintä, 50min

Haalarit, kypärä, otsalamppu. Pimeää oli, samoin kosteata ja pölyistä. Käytiin käytäviä läpi, alkoi tulla vähän kiirekin ja sitten tehtiin löytö – hysteerinen henkilö yritti päästä karkuun. Viima ei ilmaissut (tai teki muutaman haukahduksen). Alueella oli myös yksi esine, mutta sitä ei löytynyt.

Arvioinnissa erinomaista olivat varusteet & turvallisuus, koiran hallittavuus, uhreista huolehtiminen (”Estivät tehokkaasti pakenemisen, puhe rauhoittavaa. Turvallisesti saatettiin ulos.”). Hyvää olivat koiranohjaajan toiminta (”Rauhallista”), suunnistustaito (”Karttaa ei piirretty”), alueen tarkistaminen (”Lopussa tuli hieman kiire”), koiran tark.muk. käyttö (”Enemmän voisi luottaa koiraan”).