Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.9.2010 Palauttelevaa treeniä

Pari päivää Viima (ja Myry) sai lepäillä ennen kuin mentiin taas vaihteeksi treenailemaan Nurmijärvelle. Viima pääsikin sitten heti etsimään, sillä sille otettiin alkuun jäljennosto ja sen jälkeen etsittiin vielä toinenkin piilo. Mentiin linjaa pitkin, jota pitkin myös maalihenkilö oli kävellyt ja poikennut sitten oikealle puolelle pöpelikköön kuusen alle rennosti makoilemaan. Viima lähtikin varsin heti nenä maassa kulkemaan ja seurasi oikein hyvin jälkeä ja päätyi maalihenkilön luokse haukkumaan. Menipä aika hyvin siis :)

Jatkettiin sitten etsimistä ja kavuttiin linjaa pitkin ylös. Sieltä kodan takaa Viima sitten löysikin toisen maalihenkilön, jonka ilmaisi ihan hyvin. Palkkioksi tuli päivän safkat sekä leikittiin myös hieman pehmokalalla vedä-irroitus-istu-vapautus lelulle-leikkiä muutama toisto. Mukavaa, kun Viimakin tarjoaa tuota toimintoa ja on oikein mielellään leikissä mukana (Myryn kanssahan tätä on tehty jo useamman kerran metsässä ja on aika hyvä  palkkio sillekin).

Myry pääsi etsimään pimeän aikaan. Kaksi henkilöä oli mennyt piiloon, yksi pellolle makaamaan ja toinen sitten pöpelikköön. Hajut liikkuivat sen verran, että Myry bongasi pellolla olevan tyypin ensiksi. Lähti sinne aika kaukaa ja olihan tuo ilmaisumatkakin kohtuullinen (ehdittiin pellolle). Myry oli käynyt piilolla kerran ja tullut vielä takaisin ennen kuin lähti tulemaan rullan kanssa eli tässä piilossa oli hieman haastetta. Metsän puolella olleesta tyypistä hajua ei hirveästi tainnut tulla, koska Myry teki ilmaisun aika läheltä.