Maanantaina treenattiin Keron kanssa Histassa. Siellä ei olekaan tullut treenattua nyt muutamaan vuoteen, ja Kerollehan se maasto oli luonnollisesti uutta.
Ihan alkuun ehdittiin käydä ihan vain pieni pissaulkoilutus ennen treenien alkua (hyi minua, tähän pitäisi selvästi panostaa eli ajoissa treeneihin, jotta koira saa vähintään puoli tuntia ulkoilua alle). Keron vuoro oli sitten viidentenä koirana, ja alueelle mentiinkin sitten suoraan autosta, vermeet vain päälle.
Suunnitelmana oli kolme valmista tyyppiä metsään siten, että tyypit olisivat tallatulla alueella polun molemmin puolin levittäytyneinä siten, että tuuliolosuhteet olisi huomioitu. Vika mm oli seisova, muut normiasennoissa ja kahdelle vikalle pmr kontrolliksi käynnistä.
Eka napattiin varsin kivasti. Mm oli kuusen kätköissä hyvin piilossa. Piilolta jatkettiin kohti tokaa, mutta mentiin ohi (ts. pysyttiin samalla puolella polkua, missä eka mm oli, oletin toisen olevan myös tällä puolella). Polku veti vähän turhaan Keroa eli jalka nousi (hrmm). Ja sitten oltiinkin jo ohi mm:stä, joten kutsuin koiran ja lähetin suoraan kohti piiloa. Siitä Kero saikin sitten hajun, kipusi kallionnyppylää alas, meni piilolle (uusi mm), taisi haukahtaa, otti rullan ja lähti tuomaan sitä. Juuri siinä polun kohdalla Kero bongasi jonkun hajun ja oli jäämässä nostamaan koipeaan (hrmm), mutta huomatessaan meikäläisen painuikin sitten takaisin mm:lle ja uusi ilmaisunsa.
Kolmannelle jatkettiin sitten piilolta suoraan, ja sinne Kero irtosi varsin kivasti. Kävi mm:n luona, otti rullan, kääntyi uudestaan takaisin piilolle, kävi nousemassa mm:ää vasten (tämä olikin tuttu mm Kerolle!), suoritti sitten ilmaisun loppuun.
Kun muu treeniporukka saapui piilolle, Kero kävi mieluusti moikkaamassa kaikki ja kerjäsi rapsuja ja kaikkea eli vaikuttaisi siltä, että ainakin tämä porukka olisi jo hyväksytty omaksi porukaksi. Hyvä homma :)
Treenien päätteeksi Kero pääsi tutustumaan 10-viikkoiseen weimari-Ässään (ks. Ässän oma blogi). Olihan se vähän pikkuinen pentu :) Näin pieniä Kero ei ole aiemmin tavannut, mutta ihan kivasti kuitenkin suhtautui, vaikka paikoin olisi ollut kiva selkään kiivetäkin.
