Tällä kerralla otin vain Keron mukaan, jotta se saisi harjoitella yksinolemista. Oltiin paikalla tosin vähän liian naftisti, sillä aikaa ulkoilutukseen jäi turhan vähän. Ensi kerralla pitää yrittää olla paikalla niin, että ehtii rauhassa ulkoiluttaa. Nyt lähinnä juostiin, jotta sain edes vähän Keron energiaa kulutettua ja ettei se olisi ollut joka puskassa nuuskuttelemassa.
Radalle Kero pääsi ensimmäisenä koirana. Intoa oli, ja luoksepäästävyyskin vei aikaa, kun ei millään malttanut pysyä vierellä.
Ensimmäinen tyyppi otettiin ihan alueen laidalla näkyvänä. Ilmaisu meni ok, vaikkakin Kero jäikin nuuhkimaan henkilöä (uusi) ja otti rullan koskemalla käteen eikä kuppiin, mutta meni sitten uusimaan ja nyt oli ok.
Tämän jälkeen menimme hetkeksi pois, kun sama henkilö piiloutui. Tarkoitus oli katsoa, milloin Kero saa hajun ja lähettää siitä, mutta eipä Kerolla nenä ollut auki. Sen sijaan tien laidat kiinnostivat hajujen puolesta. Mentiin siis ohi, palattiin ja päätin sitten vain lähettää piilon suuntaan. Tässä vaiheessa Kero saikin hajun, ja lähetyksestä lähti hyvin piilolle ja joutui tarkentamaan tovin ennen kuin keksi pääsyn kuppia tökkäämään. Piilo oli kasan alla oleva putki (tämän sivun kuvat otettu samaisesta piilosta), jonka suulla henkilö oli. Tässäkin vähän nuuhkittiin henkilön naamaa ennen kuin tökättiin kuppia. Ilmaisu ok.
Sitten menimme taas pois, kun toinen maalihenkilö piiloutui (tämän kanssa edellisillä kerroilla ilmaisut). Kero tuli lähetyspaikkaan eri draivilla, perusasennossa sen suu meni kiinni ja sillä oli selvästi duuni mielessä. Siitä lähetys, suoraan piilolle (en tiennyt piiloa/nähnyt), tuli rullan kanssa ja rulla tipahti kesken matkan, Kero kääntyi korjaamaan ja sitten ilmaisu ok. Tämä vika meni siis jo paljon paremmin.
Tästäkin treenistä jäi siis mietittävää, kun ei ihan täydellisesti mennyt. Vikassa viretaso oli jo sitä mitä haluankin. Odotellessa sain Keron etsimään nameja ja odottamaan siihen lupaa, joten tämä saattoi rauhoittaa. Ensi kertaa varten pitää taas miettiä, että mitä tehdään.
Toisaalta en halua harpata liikaa, koska ilmaisua ei mielestäni ole yleistetty niin paljoa, että Kero olisi valmis isompaan etsimiseen, mutta toisaalta taas edetäkin pitäisi ja koiran pitäisi olla heti oikeassa moodissa radalle tullessaan…
