Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

15.6.2013 Lappalaisraunioita

Vielä yhdet rauniotreenit ennen oikeasti raunioiden kesätaukoa eli osallistuttiin Keron kanssa PLS:n järkkäämälle raunioihin tutustumiskerralle, joka pidettiin meille tutulla Hepekon radalla. Paikalla oli meidän lisäksi muutama muu nuori koira, ja mukavaa oli, että olivatkohan he kaikki? osallistuneet samalle pentukurssille kuin missä mekin nyt Keron kanssa kävimme. Tosi mukavia suorituksia oli, ja oli mukava nähdä, miten ihmissosiaalisia koirat olivat ja miten intoa näytti puuhaan olevan. Toivottavasti osa pääsee vielä uudestaan kokeilemaan tätä lajia tai jopa jatkamaan lajin parissa :)

Kero pääsi radalle ensimmäisenä, ja sille otettiin kaikki kolme maalihenkilöä yksitellen. Kokonaisuudessaan Kero teki duunia varsin kivasti, sopivan maltillisesti, mutta riittävästi irroten kuitenkin. Eka piilo oli alueen ihan alussa, mutta pentu sai työstää sitä tovin ennen kuin kasan syövereistä löytyi tyyppi. Toinen piilo oli alueen keskivaiheen alussa kasan uumenissa sekin, ja sinne Kero tunki itsensä pienestä kolosesta :) Kolmas olikin sitten haastavampi piilo sekä hajun että pääsyn kannalta (tunnelipiilo, jonka edessä renkaita). Haju näytti menevän alas rinnettä, missä Kero kävikin, mutta hyvin Kero työsti hajua ja päätyi piilon päälle. Sieltä Keron piti vielä keksiä reitti piilolle, mutta onnistuihan se :)

Treenien päätteeksi otin vielä itsekseni muutaman toiston ilmaisuketjua, niin tuli loputkin purkit syötettyä :)

Kotosalla pojat saivatkin sitten viettää hyvän tovin aikaa pihalla. Tässä muutama kuvanen:

Kero möyhentää Myryä
Kero möyhentää Myryä
Viima pihavahtina
wpid-wp-1371303903837.jpg
Kero mentorinsa Viiman kanssa