Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.9.2008 Sadetreeniä

Vesisade ei vaikuttanut tämän päivän treenaamiseen.

Myryn kanssa halusin tehdä ihan perusjuttuja: sellaisia perusjuttuja, joita ei olla tehty vuosiin :D. Eli ensin otin hieman alustalle makaamista (tätä on toki kotona joskus muistinvirkistykseksi otettu). Sitten otin pelkästään näyttöä niin, että Myry meni makaamaan maalihenkilön edessä olevalle alustalle, siitä naks ja palkka maalihenkilöltä. Sitten lisäsin ketjuun rullan hakemisen ja luovuttamisen sekä tietysti näytön. Naks näytön maahanmenosta. Nämä sujuivat ihan ok, mutta periaatteessa näitä voisi kyllä tehdä joskus toisella kerralla vielä lisää, kun toistoja saadaan paljon ja pystyy viilaamaan jotain ketjun osa-aluetta.

Sitten vaikeutettiin hieman ja laitettiin maalihenkilö pressun alle niin, että vain jalat näkyivät. Alkuun maalihenkilö oli kyykyssä, mutta se sai Myryn menemään tutkimaan maalihenkilön kasvoja pressun alta. Niinpä maalihenkilö sai seistä/nojata. Näitä otettiin jokunen toisto. Ensin näköpiirissä ja sitten vähän piilossa. Sujuivat ihan ok.

Ihan mukavaa vaihtelua oli tehdä näitä helpompia juttuja ja toisaalta mukaan saatiin myös tuota peitetyn henkilön ilmaisua.

Viimalle oli sitten kaksi piiloa, jotka sai käydä haukkumassa. Eka oli lähellä lähtöpistettä, mutta tokaa saatiin jo vähän etsiäkin. Oli hyvä seurata, miten Viima työskenteli (kytkettynä) ja miten sen olemus oli erilainen, kun sillä oli haju. Ilmaisut olivat ok ja vikan piilon maalihenkilö oli peitettynä (jalat näkyvillä, kyykyssä nojaten kallioon) ja Viima ilmaisi tämänkin oikein hyvin. Viima oli tarkistanut ensin pressun alta, että onhan siellä ihminen (ei kuitenkaan hyppinyt vasten, lääppinyt tai muutakaan) ja sitten alkanut ilmaista.