Olimme tänään lappalaisporukan kanssa Luukissa treenailemassa. Sää oli paikoin tuulinen, paikoin taas ei tuullut oikein mistään suunnasta.
Koska Viima sai viimeksi etsiä pientä aluetta, ajattelin, että tänään se saisi tyytyä lyhyempään treeniin, joka sisältäisi hieman normaalista poikkevia elementtejä. Yksi oli normaali piilo, toinen oli pressulla peitelty maalihenkilö ja kolmas maalihenkilö oli puussa.
Aloitimme tuulen alapuolelta ja Viima saikin nopeasti hajun ensimmäisestä maalihenkilöstä edeten hurjaa vauhtia kohti hiekkakuoppaa. Siellä se alkoi haukkua ja luulinkin sen löytäneen maalihenkilön. Kun ehdin paikalle, Viima ei ollutkaan piilolla vaan siinä kuopan alapuolella, mutta meni sitten piilolle heti, kun olin siihen alas päässyt. Maalihenkilön mukaan Viima ei ollut käynyt piilolla vaan se oli juossut siinä ihan lähellä ja haukkunut ja tullut piilolle vasta, kun minä tulin. Kummallista. Luulin erottavani Viiman ilmaisuhaukun hajuhaukusta… mutta eipä tuo nyt minua niin haittaa, kun Viima kuitenkin meni heti piilolle, kun itse siihen lähistölle tulin ihmettelemään. Maalihenkilö sai palkata Viiman muutaman haukun jälkeen näin vaihteeksi.
Jatkoimme sitten hiekkakuopassa etenemistä. Viimalla oli meno päälle. Se kiipeili kuopan yläpuolelle ja tuli sitten alas. Yhdessä vaiheessa se lähti kiipeämään suoraa kalliota pitkin ja siinä sitten sattui olemaan jäinen seinämä. Siitä se yritti läpi mennä, mutta ote ei pitänyt ja niinpä Viima liukui seinämää pitkin sen muutaman metrin. Se oli aika hurjaa katsottavaa, mutta onneksi Viima ei tömähtänyt mitään isoa vasten ja pystyi jatkamaan saman tien etsimistään. Tällä kerralla kuopassa. Ja aika pian Viima sitten saikin hajun kuopan toiselta puolelta ylhäältä ja ilmaisi siellä pressuun kääriytynyttä maalihenkilöä. Tällä kerralla maalihenkilöllä ei ollut nameja vaan palkkasin Viiman itse.
Siitä sitten jatkoimme matkaa ja aika nopsaan Viima saikin seuraavan hajun suunnaten kohti puuta, jossa maalihenkilö istui n. 1,5m korkeudessa. Maalihenkilö heitti namipurkin alas ja Viima sai palkkionsa. Kokonaisuudessaan aika vauhdikas etsintä Viimalla.
Myryllä oli kaksi maalihenkilöä. Ensimmäinen oli hiekkakuopan yläpuolella rinteessä pressuun kääriytyneenä ja toinen oli hiekkakuopan eteläpäässä lähellä peltoa risukasojen suojissa. Lähdimme matkaan tieltä läheltä hiekkakuopan pohjoispuolta. Myry ei ollut niin vauhdikkaalla päällä ja sain harjoiteltua luoksetuloa muutamaan otteeseen. Lisäksi Myry bongasi jotain herkkuja matkan varrelta ja olisi jäänyt niitä mieluusti mutustelemaan. Ohitimme hiekkakuopan ja lähestyimme rinnettä, jolloin Myry sai hajun ensimmäisestä piilosta. Piilolla Myry taisi hieman ihmetellä tätä pressujuttua, työnsi päänsä pressun sisään varmistaakseen, että siellä on ihminen, yritti etsiä rullaa (Myryn pannassa roikkui varmuuden vuoksi rulla, jos se ei löytäisi irtorullaa), katsoi hetken minua, otti sitten maalihenkilön tarjoaman rullan ja tuli vauhdilla luokse. Näyttö meni myös vauhdilla.
Jatkettiin tästä kohti seuraavaa piiloa. Myry eteni siinä lähistöllä eikä sillä ollut mikään kiire. Se bongasi matkan varrelta jotain herkkujakin. Kun päästiin lähemmäksi piiloa, niin sitten se sai selkeästi hajun ja eteni vauhdikkaasti. Loppu meni myös mallikkaasti.
Voi olla, että Myryn normaalia hitaampaan liikkumiseen ja irtoamattomuuteen vaikutti varmasti eiliset kahdet agilitytreenit. Paikat varmaankin olivat vielä hieman jumissa tms. Treeni pyrittiin suunnittelemaan niin, että lähtisimme liikkeelle tuulen alapuolelta. Ensimmäiselle piilolle edettiin 90-asteen kulmassa tuuleen nähden. Toiselle piilolle mentiin sitten kohtisuorasti.
Seuraavaksi Myryn kanssa voisi ottaa joko selkeästi ilmaisutreenejä (useita maalihenkilöitä lähekkäin) tai sitten jonkun pienen alueen etsintä. Viiman kanssa en nyt keksi mitään muuta kuin erilaisilla alueilla etsimistä erilaisin piiloin. Ja hallittavuutta tietenkin.
Treenien jälkeen menimme vielä kävelemään treenialueelle ja harjoiteltiin kovasti luoksetuloja.
