Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

5.6.2012 Treenit pupulandiassa

Treenattiin Kivikossa, mutta eri paikassa kuin normaalisti. Kartan perusteella ajattelin hyödyntää ojia ja lähistöllä oleva joutomaata.

Viimalle otettiin ensin ja sille ensimmäinen maalihenkilö meni maastoverkkoon kääriytyneenä aika kauas ojan viereen. Tarkoitus oli katsoa, miten kaukaa koira saisi hajun vedestä.

Alku oli jo haastavaa, kun ojan vieressä oli kaameata ryteikköä eikä Viima sinne halunnut mennä. Mentiin sitten kivikkoista reittiä eteenpäin, kunnes päästiin taas lähemmäksi ojaa. Tässä vaiheessa Viima alkoi jo merkkailla veden äärellä ja lopulta irtosi piilolle haukkumaan. Koko ajan Viima oli minusta muutaman metrin päässä, joten kovin selvää irtoamista ei siis ollut.

Toinen mm oli mennyt tällä välin hiekkakasa-alueelle. Siinä työskennellessään lähti pupu Viiman edestä ja Viima perään. Juoksi onneksi vain jotain 20m, kunnes totesi asian kannattamattomuuden. Aika pian löytyi sitten hyvin piiloutunut mm.

Tämän jälkeen vaihdettiin suuntaa ja mentiin kohti plänttiä, missä oli betonilevyjä yms kivaa ”rauniokamaa”. Matkalla sinne lähti toinen pupu Viiman edestä ja Viima perään, tällä kertaa vain viitisen metriä. Mm löytyi betoniseinämien välistä siitä jonkin matkan päästä.

Yhteenvetona: Viima vaikutti aika väsyneeltä eikä se liikkunut/irronnut normaaliin tapaan, vaikka tuuliolosuhteet olivat ok. Pupuista luopui hyvin, ja oli kuulolla koko ajan. Lepäillään nyt hetki.

Myrylle kokeilin ojaa toiseen suuntaan, mutta hankalaa senkin varrelle oli päästä. Myry mieluummin irtosi tosi kauaksi alueen keskelle, mutta palasi taas työskentelemään lähempänä. Eka löytyi, mutta ilmaisu oli huono (tiputti rullan joku metri ennen, mutta lähti hakemaan uutta).

Toista etsittiin sitten tovi, sillä alue oli sellaista korkeata heinikkoa ja kuoppaista maata. Tosi lähelle saatiin mennä eikä Myry heti paikallistanut. Ilmaisu oli edelleen huono eli rulla tippui ennen aikojaan, mutta koira lähti heti hakemaan uudestaan.

Näiden jälkeen otin sitten Myrylle vielä yhden helpon eli tieltä käsin suora pistotus. Myryllä oli heti haju ja vauhtia. Ilmaisu oli huono, sillä rulla tippui metri ennen suusta, ja Myry kääntyi samantien hakemaan uudestaan.

Yhteenvetona: Ehdottomasti ilmaisutreenejä pitää nyt tehdä, niin saadaan varmuus takaisin. Sunnuntain treeni saattoi vähän sekoittaa koiraa.