Pojat olivat eilisen agin (ja tarpomisen) jäljiltä vähän naatteja, mutta päätin ottaa niille kuitenkin vähän nenätyöskentelyä Siuntiossa käydessämme.
Äitini oli kylässä, joten hän sai mennä puuvajaan piiloon. Ensin pääsi Viima etsimään. Rauhalliseen tahtiin Viima eteni, mutta intoutui enemmän lähemmäksi päästyämme. Ilmaisu alkoi vajan ulkopuolelta (avoin vaja, piilo syvennyksessä) kynnyksen edessä, mutta jatkui sitten sisäpuolella, kun itse tulin paikalle.
Myryllä oli enemmän vauhtia, ja se mm. ehti vetää ylimääräisen kierroksen talon ympäri. Vajalla Myry vei näytölle kynnykselle ja osoitti piiloa vastapäätä oleviin kekoihin. Huoh.
Otettiin vielä yksi piilo lähellä leikkimökkiä (alempana pihalla). Myryn mielestä leikkimökin alla oli pakko olla jotain, vaikka lumi oli koskematonta. Hetken etsiskeltyään Myry vihdoin bongasi siitä läheltä jäljen, joka meni kuusen alle. Ilmaisu hyvä.
Lyhyet treenit, mutta osoitti taas sen, että tarkennustreenejä pitää selkeästi tehdä lisää.
