Petikossa ennen pimeätä.
Ensin otettiin Myrylle alue, joka rajoittui kuntorataan, ojaan ja rinteeseen. Lähdettiin rämpimään kohti ojaa ja sitä kautta sitten kierrettiin rinne jne. Olipa hankalakulkuista maastoa. Oli märkää ja pitkää heinikkoa. Mentiin aluetta suunnitelman mukaisesti ojan myötäisesti ja käytiin paikoin aika tarkastikin, kun oletin maalihenkilön olevan jossain ihan muualla kuin oikeasti oli. Pari kertaa tuli lopulta jopa soitettuakin, kun oltiin jo pyöritty tovi ja Myryn työmotivaatio peurojen jätösten syömiseen oli suurempi. Lopulta päästiin yksittäisten kuusten lähelle, jolloin Myry lopulta sai hajun ja teki löydön. Ja tietenkin, ei oltu käyty tätä plänttiä läpi alueesta…
Viimalle otettiin sama piilo ja alue, mutta puolitettiin se ajan säästämiseksi. Lähdettiin samaa reittiä liikenteeseen eli alas ojalle. Menin koiran perässä, mutta kun ehdin alas, Viima säntäsi toiseen suuntaan ja eipä aikaakaan, kun se alkoi haukkua. Viima suoriutui samasta tehtävästä muutamassa minuutissa, kun taas Myryn kanssa turvauduttiin kyselemään piilopaikkaa… Tässä tulikin taas hyvin koirien erot ja etsimistyylit esille.
