Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

19.2.2012 Esineiden etsimistä

Sää oli aikamoinen koko päivän, kun lunta vain tuli. Jätettiin suosiolla agitreenit väliin, ettei suotta jumituttaisi matkan varrelle.

Päätin pitkästä aikaa tehdä pienet esinetreenit pojille. Ensin kävin viemässä neljä esinettä (lippis, t-paita, 2 hanskaa) viereiseen pöpelikköön siten, että esineelle vei jälki tieltä/polulta.

Parin esineen osalta tein haastavammaksi eli esine ei ihan ollutkaan jäljen päällä. Ensimmäinen oli tällainen. Se oli vähän ylempänä (kaatunut juurakko), ja Viima joutui työstämään sitä jonkin aikaa. Tämä kuitenkin taisi innostuttaa Viiman oikeaan moodiin, ja seuraavatkin esineet löydettiin ja haukuttiin oikein hyvin :)

Sitten kävin viemässä Myryn esineet (iso kassi, kaulaliina, lippis ja t-paita). Kaikki laitettu niin, ettei Myry voi tuoda niitä. Sen verran Viimalle taisi intoa jäädä, että se olisi myös ollut lähdössä mukaan.

Myry löysi kyllä esineet hyvin, kävi tsekkaamassa myös Viiman piilot, mutta se tärkein ei toiminut – ilmaisu. Koska esinettä ei voinut ottaa mukaan, se sai siis jäädä sinne. Jokaisen esineen kohdalla Myry tuli pois ilman rullaa, jopa useammankin kerran, mutta lopulta jokaisen kohdalla toi kuitenkin sen rullan. Ehkä aika väheni loppua kohden, mutta en voi sanoa koiran oppineen yhtään mitään.

Eli näin toimii koira, joka ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Seuraava projekti onkin hankkia muoviputki (samanlaista kuin rulla) ja leikellä se sopiviin palasiin, ja opettaa esineiden ilmaisu myös rullalle. Tämä olisi helppoa, jos olisi aikoinaan opettanut rullanoton esimerkiksi kosketuskepin avulla, mutta käy se näinkin.