Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

14.3.2015 Huru-ukkojen ja -mammojen treeneissä

Aika tynkä peko-viikko, kun sairastelin itse, ja treenit jäivät väliin. Tai no, keskiviikkona kävin kuuntelemassa Virta-keskustelutilaisuutta ja perjantaina istuskelemassa hälytreeneissä johtotehtävissä. Lauantainakin olin onneksi jo riittävän terve lähtemään ”Huru-ukko- ja mummokoirien treeneihin”. Tämä tarkoitti sitä, että Myrykin pääsi treenimään piitkästä aikaa :)

Sää oli tosi kiva, ja aurinkoinen ja fiilis korkealla :) Myrylle oli hiekkakuoppaan piiloutunut kolme tyyppiä. Voi vitsit, kun sennu oli iloinen, kun se pääsi etsimään. Touhotti lähes vanhaan malliin, vaikka vauhti ei hurja ollutkaan. Ja kaikki kolme tyyppiä löydettiin ja namit syötiin suurella innolla.

Tässä muutamia kuvia, joita treenikaverimme napsi:

Myry tulossa ilmaisemaan.
Myry tulossa ilmaisemaan.
Intoa piisaa
Intoa piisaa
Myry konkaroi
Myry konkaroi
Yhteiskuva :)
Yhteiskuva :)

Myryn treenikuvat © Maija Pokkinen

Kerokin pääsi vielä lopussa treenimään. Sille oli piilossa kaksi tyyppiä, jotka molemmat työstettiin ja ilmaistiin tosi hyvin. Etenkin toiseen piiloon olen tosi tyytyväinen, koska maalihenkilö oli hiekkakuopan yläreunalla kuusen kätköissä, mikä meinasi sitä, että haju nousisi ylös eikä kuopasta käsin hajua voisi napata. Kero oli todella hyvin ohjattavissa rinnettä ylös, ja niinpä se napsi ylhäältä hajun ja tuli vauhdilla ilmaisemaan. Hieno homma :)

Oli tosi kiva taas päästä treenimään, ja nähdä vanhoja tuttuja :)