Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

5.7.2013 Vähän häiriötreeniä ja leikkimistä

Selkeä kaipuu jollekin ohjelmalle, mutta onneksi lappalaiskoirafoorumin porukalla sattui olemaan treenit Tuomarinkartanossa. Sinne siis Keronkin kanssa pörräämään. Treenisuunnitelmana oli harjoitella mattokäytöstä sekä katso koiraa -treeniä. Lisäksi ajatuksissa oli myös flatworkin tekemistä.

Niitäpä sitten tehtiinkin. Aloitettiin mattotreenillä eli Kero alustalle, siitä vapautuksia ja takaisin matolle (vihje ”matto”). Samalla treenailtiin myös katso koiraa -käytöstä eli aina, kun Kero katsoi kentällä liikkuvaa koiraa, niin siitä naksu ja palkka. Loppuvaiheessa aloin liittää jo vihje-sanaakin tälle, mutta se vaatii vielä useita toistoja, jotta oikeasti vihjeistyy oikeaan asiaan.

Kokeilin huvikseni myös peruasentotreeniä, mutta se oli vähän liikaa pikku-Kerolle kaiken häiriön keskellä. Mattotreeni oli oikein passeli siis. Tehtiin kuitenkin pariin otteeseen myös flatworkkia eli mentiin kentän laidalle tekemään vapautuksia/kiihdytyksiä sekä sitten myös valsseja sekä myös yksi jarrutuskin tuli tehtyä. Ja päälle myös hieman ympyrätyöskentelyä. Leikkiminen sujui tosi kivasti, ja ylipäänsä nuo flatworkit muutenkin. Tosi hyvin Kero pysyy ja tekee ohjauksen mukaisesti asioita :)

Lopussa vielä palloiltiin autojen läheisyydessä ja vain oltiin keräilemässä rapsutuksia. Niin, ja pääsihän Kero sitten vielä lenkille vuoden ikäisen lapinporokoiratyttö-Lauhan (Tuhkavuorten Noidanloitsu) kanssa. Alkuun mentiin hihnalenkkityylillä, kun etsittiin sopivaa paikkaa, missä voisi antaa vapaasti mennä. Mutta palattiin sitten takaisin lähtöpisteeseen, kun ei sitten löydetty paikkaa. Hetken sai nuoriso sitten vähän leikkiä keskenään.

Kero ja Lauha
Pieni spurtti vielä loppuun

Lisätäänpä tähän loppuun vielä se, että kotona oli sitten safkailun vuoro. Ja mitäpä muutakaan me tehtäsiin kuin treenattaisiin sitä rullailmaisua. Yksi purkki palkittiin häkissäodottamisesta, mutta loput neljä purkkia ansaittiin ulkona. Maalihenkilö istui terassituolilla, ja Kero lähetettiin ”piilolle” siten, että maalihenkilö häivytettiin näkyvistä lähetyspaikkaan nähden (eli siirryttiin koko ajan puskan taakse enemmän). Menipä taas aikas hienosti. Kerran Kero oikoi, taisi oikoa itse asiassa samaan toistoon kolmekin kertaa?, mutta sitten se teki toiston ihan täydellisesti. Pienet herneet päässä saivat kyllä tehdä duunia! Ja vitsit, kun koiralla oli taas intoa. En sitten tiedä, auttoiko intoon se, että kaksi vanhusta oli oven takana vaanimassa, josko nekin osingolle pääsisivät…