Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.5.2013 Kero pentujen leikkitunnilla

Osallistuttiin Keron kanssa HSKH:n järkkäämälle pentujen leikkitunnille, jossa ideana on leikkiminen ja muu agiin valmistava puuhastelu oman ihmisen kanssa. Ei siis pentujen keskinäistä leikkimistä :)

Paikalla oli yhteensä kuusi pentua, ja porukka jaettiin kahteen osaan. Me olimme Keron kanssa ensin hengailuporukassa, joka teki keskenään ohituksia, leikitti jne sillä aikaa, kun toinen puolikas teki omaa vauhdikasta leikkiharjoitustaan. Tämä osuus menikin tosi kivasti, sillä Kero otti hyvin kontaktia huolimatta siitä, että lähellä tapahtui kaikenlaista. Palkkiot maistuivat ja leikkiminen lammaslelulla oli myös kivaa :)

Sitten päästiin tekemään ohjattua leikkiharjoitusta, jossa tarkoituksena oli treenata kiihdyttämistä ohjaajan ohi ohjaajan heittämälle lelulle. Tähän asti meni vielä ihan hyvin, mutta kun koiran piti antaa voittaa lelu, niin Kerolla karkasi mopo käsistä ja se lähti lelun kanssa sinne hengailupuolelle. Meni vähän plörinäksi. Harmitti. Sen jälkeen Kerokaan ei enää leikkinyt, taisi vähän hämmentyä.

Tauon jälkeen muutin vähän systeemiä eli nyt Kerolle jäi hihna, mutta muuten tehtiin sama juttu. Lähtö oli räjähtävä ja lelulle juostiin hyvin. Ja nyt onnistui myös leikkiminen yhdessä eli kun Kero sai lelun, leikittiin yhdessä, annoin voittaa ja sitten liikuin toiseen suuntaan ja Kero tuli perässä, sitten jatkettiin taas leikkimistä yhdessä, annoin voittaa jne. Vitsit, kun olisi ekalla kerralla tajunnut, mutta hyvä näinkin.

Ohjatun leikkisession aikana harjoiteltiin Keron kanssa taukoilemista. Kaivoin repusta esille meidän taukopyyhkeen ja hyvin Kero siihen meni makoilemaan :)

Tunnin loppuun tehtiin vielä vähän keinuun valmistavaa harjoitusta eli koira pääsi kiikkerälle alustalle (pöytä väärinpäin, sen alla kivi) vähän tasapainoilemaan ja syömään namia. Tämän jälkeen harjoiteltiin vähän venyttelyä.

Kaiken kaikkiaan reilun tunnin mittainen leikkitunti oli ihan mukava huolimatta tuosta yhdestä livahduksesta. Kero malttoi olla fiksusti, otti kontaktia, asettui makuulleen eikä häiriintynyt siitä, että molemmin puolin tuota treenikenttää oli menossa toisten agitreenit. Häiriötä siis oli hurjasti. Ehdottomasti menemme uudestaankin sikäli mikäli mahdumme (meillähän ei ole HSKH:n lisenssiä, ja lisenssilliset ovat etusijalla).

Taukoilemassa

Treenin jälkeen oli vuorossa iltasafkan ansainti. Kolme purkkia ansaittiin ottamalla kiintorulla vihjeestä suuhun ja tuomalle se minulle ja pitämällä sitä suussa irroitusvihjeeseen. Aika hyvin ottaa rullaa suuhun ja hurjalla innolla tarjoaa sitä minulle, aika hyvää edistymistä! Nyt vain pitäisi saada tuota niin, että rullaa ei oteta suuhun ilman vihjettä. Yhden purkin osalta kokeilin myös sitä, että rullan luovuttamisesta ei saanutkaan palkkaa, vaan siitä seurasi näyttö-vihje. Ihan hyvin tämäkin toimi. Pitää vain opettaa Kerolle nyt se perusasentoon hakeutuminen, sillä muuten tuo vaihe menee säätämiseksi. Vika purkki hyödynnettiin sitten kuppiin koskemisella. Hyvin sujui sekin.

Kun työt oli tehty, niin mentiin sitten metsään rallattelemaan. Kero tykkää juosta ja hyppiä kiville ja muuten loikkia siellä täällä. Hyvää on se, että Kero pysyy lähellä ja ottaa kontaktia. Tälläkin kerralla Kero sai hepulin eli se juoksi rallia päättömästi. Niin ja hyppäsihän se pari kertaa n. metrin korkeudella olleelle puunrungolle taiteilemaan. Ohessa kuva, josta ei tuo korkeus oikein tule ilmi, mutta korkealla se silti oli. Hyvä pomppu pennulla siis :)

Puunrungolla taiteilemassa.