Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

3.6.2014 Tiistaina vähän hallittavuus- ja pekoilutreeniä

Jes, vihdoinkin saatiin aloitettua tämä ”hanke” UPK:n porukoissa eli saatiin koottua tiistai-illalle vakioryhmä, jossa toimin jonkinlaisena kouluttajana, vaikkakin joka kerralle onkin ennalta määrätty vastuuhenkilö, jonka kontolla on valita treenipaikka, suunnitella lyhyt etsintätreeni ja tarpeen mukaan myös opastaa tai miettiä muille jokin pieni hallittavuus- tai muun aiheen treeni. Näin ensimmäisellä kerralla ohjemistossa tosin ei ollut sen kummempaa kuin käydä läpi yhteiset pelisäännöt sekä alkuun hengailla kaikki koirat siinä lähistöllä ja tehdä vähän perushallittavuutta sekä sitten tämän jälkeen jokaiselle tehdä omanlaisensa peko-treeni.

Alkumöllöttely oli Kerolle kyllä tarpeen. Käytiin asioita läpi, ja Kero sai vain olla. Vitsit, kun sen olisi tehnyt mieli tehdä jotain muuta kuin vain olla, mutta loppujen lopuksi malttoi olla aika kivasti. Siitä palkkioksi pääsikin sitten vähän ansaitsemaan, kun otettiin luoksepäästävyyttä sekä paikallaoloa. Luoksepäästävyydet kättelyineen sujuivat oikeinkin kivasti (K malttoi olla sivulla koko ajan) sekä sitten myös paikallaolotkin sujuivat (uskalsin jättää K:n ja mennä kättelemään muita, jee!).

Hallittavuussession jälkeen Kero pääsi hetkeksi autoon odottelemaan omaa vuoroaan. Keron treeni käsitti kolme maalihenkilöä, jotka olivat valmiina piiloissaan. Tarkoituksenani oli siirtyä alueelle hallitusti, mutta taisin vähän säheltää. Ensimmäinen tyyppi oli ihan siinä alussa, mikä taisi hämmentää Keroa pikkaisen, koska tuli ilmaisemaan ilman rullaa. Tajusi mennä hakemaan sitten sen rullan oikeasti. Ilmaisuetäisyys oli maksimissaan pari metriä eli näin lähellä oltiin.

Toka maalihenkilö löytyi kiven päältä istumasta / nojailemasta. Tämän ilmaisu lähti muuten ihan ok, mutta lähtiessään rulla suussa Kero alkoikin nostaa kivellä koipeaan. Maalihenkilö säikähti asiaa, mistä Kero hieman hämmentyi. Ketju katkesi ja Kerolla meni hetki ennen kuin tohti palata uudestaan maalihenkilölle ottamaan rullaa. Ilmaisu tämän jälkeen ok, ja leikit maalihenkilön luona luonnistuivat oikein hyvin.

Kolmannelle Kero jatkoi ihan ok, vaikkakin ehti nostaa kerran koipeaan. Hajun saatuaan lähti kyllä samantien. Ilmaisu oli muuten ihan ok, mutta rulla tipahti lopussa. Kero kuitenkin noukki sen suuhunsa. Eli tässä treenissä ilmaisujen onnistumisprosentti huimat nolla.

Treenitaulukkoon kirjailin vähän pohdintoja:

”Ne rullasäädöt!!!
Passiivista etsintää (ei lähetyksiä piilolta, vaan jatkuu suoraan), lyhyet etäisyydet (fokus).
Tauko voisi myös olla jees tai ainakin toistot vähäisemmiksi.
Kuuritreenaus esim. hallittavuus, nouto, näitä voisi yleistää metsään (ilman varsinaista etsintää).”

Näillä siis mennään.