Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

22.9.2014 Raunioilla treenimässä

Sateisena maanantaina menimme treenaamaan Herttoniemen raunioradalle. Meidän edellisestä kerrasta radalla olikin jo ehtinyt vierähtää aika hyvä tovi, ja näköjään systeemit olivat siinä välissä ehtineet muuttua hieman, sillä nyt radalla treenasi myös toinen ryhmä yhtäaikaisesti (kuten myös jatkossakin). Rata jaettiin siis kahteen osaan, ja meidän ryhmä treenasi sitten radan yläosassa.

Olin alkujaan ajatellut, että nyt olisi hyvä sauma treenata jonkinlaisia umppareita tai ainakin sellaisia piiloja, missä pitää tarkentaa kovasti. Hieman tätä ajatusta piti vähän muokata, sillä tuo toinen ryhmä piti huomioida jo ihan senkin suhteen, että radalla oli nyt enemmän häiriötä.

Kerolle piiloutui kolme tyyppiä yksitellen. Itse en piiloja tiennyt, joten oli luotettava koiraan. Maalihenkilöillä toki oli pmr:t mukana. Vuoroa odotellessamme Kero tarjosi jo valmiiksi kivasti kontaktia ja niinpä tehtiin vähän seuraamista. Kero myös rekisteröi sen toisen ryhmän, sillä sielläkin toinen koira odotteli juuri omaa vuoroaan.

Sitten olikin meidän vuoro. Päästin Keron etsimään, ja sehän lähti vähän turhan vauhdikkaasti liikenteeseen ja lähti tekemään vähän turhan laajaa kierrosta. Kierros meinasi ulohtua kohti sitä toisen ryhmän aluetta, mutta sain pillillä kutsuttua Keron luokse (jes!), ja siitä sitten palkka ja lähetys uudestaan. Onneksi Kerolla oli nyt vähemmän vauhtia ja osui sopivasti hajuun. Kero tarkensi maantasalla olevaa kaivonrengaspiiloa, nousi sitä vasten, jatkoi piilon kiertoa, nousi uudestaan vasten ennen kuin malttoi lopulta ottaa rullan ja tulla ilmaisemaan. Hienosti työstetty :)

Toiselle Kero irtosi tosi hyvin. Piilo oli vähän kauempana oleva toinen kaivonrengaspiilo, joka oli alaspäin ja kaikenlaista estettä oli välissä. Mutta tämäkin ilmaistiin oikein hyvin.

Kolmas oli sitten hiekkatien toisella puolella olevassa kasapiilossa. Sen tarkentaminen sujui varsin näppärästi, mutta ilmaisumatkalla Kero erehtyi tokasta piilosta tulevan maalihenkilön luokse ja rulla tippui. Kero kyllä noukki rullan uudestaan ja tuli tarjoamaan sitä minulle, mutta en nyt hyväksynyt sitä. Niinpä Kero lähti uudestaan piilolle, ja sen jälkeen ilmaisu ok.

Loppukehuissa Keroa leikitettiin taas oikein mukavasti, ja sehän oli tosi kivaa :)

Jatkossa pmr:t voivat toki olla mukana, mutta käymistä/rullanottoa ei tarvitse enää merkata (K haukahtaa piilolla myös). Erilaisia piiloja kannattaa myös tehdä.