Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

25.3.2014 Tiistai-illan treenaukset

Pitkästä aikaa treenattiin Kerolle uudessa maastossa. Ja saatiin varsin hyvät treenit aikaiseksi.

Alussa Kero oli hengailemassa alkusuunnittelun ajan, minkä jälkeen se sai odotella hetken autossa ennen omaa vuoroaan.

Vähän alkoi jo hämärtyä, mutta eipä se lopulta Keron suoritukseen vaikuttanut. Alkuun intoa oli vähän liikaa (piippausta), kun mentiin treenipaikalle ja laitoin koiralle treenikamat. Samalla ensimmäinen mm meni piiloon. Kyllähän siinä vähemmästäkin kierrokset nousevat. Jatkossa kiinnitän alkurutiineihin huomiota enemmän (rauhallisuus, äänettömyys) ja tietty mm voi mennä jo valmiiksi piiloon.

Tehtiin yhteensä neljä toistoa (kaikille eri mm:t). Sillä välin, kun Keroa palkittiin, siirtyi seuraava mm piiloon sopivalle (n. 20m) etäisyydelle piiloon. Ilmaisujen osalta kaikki toistot menivät tosi hyvin. Ketju toimi kokonaisuudessaan oikein hyvin huolimatta siitä, missä itse satuin olemaan koiraan nähden ja olinko liikkeessä vai en. Tokalle ja kolmannelle näytölle kytkin Keron, ja silloinkin Kero malttoi odottaa rauhallisena näyttö-vihjettä. Vihjeen kuullessaan ampaisi sitten täysillä takaisin piilolle syömään palkkiota :)

Kolme ekaa toistoa meni siten, että lähetin Keron tuulen alapuolelta, mutta neljännelle sitten enemmän yläpuolelta. Silloin fokus vähän katosi hetkeksi plus sen jälkeen Kero kävi etsimässä sitä hajua kauempaa. Joutui siis vähän tekemään duunia ennen kuin lopulta nappasi hajun.

Joka tapauksessa oikein hyvät treenit, ja tästä on sitten hyvä jatkaa! Seuraavia kertoja ajatellen pitää tosin vähän säätää noita alku- ja loppurutiineja sekä myös tarkkailla sitä, että välillä treeni loppuu jo ennen kuin koira osoittaa väsähtämisen merkkejä.