Ehei, ei ole tulossa meille uutta koiraa, vaikka ihania pentusia pääsinkin palluttelemaan :D Oheisessa kuvassa on kermanvärisiä lapinkoiran pentusia (Mierka kennelistä), olivatpa niin älyttömän söpösiä, sosiaalisia ja sormia nakertelevia. Uijui… :)
Pentujen lääppimisen jälkeen käytiin tsekkaamassa vähän maastoja, mikä oli Kerolle varmaan tosi huippua puuhaa. Nimittäin Kero sai nyt riekkuseuraa lapinporokoiranarttu-Kielosta :) Olipa tosi upeeta, vauhtia piisasi ja noh, kyllähän Keron teki mieli puuhata vähän muutakin. Myry ja Viima olivat messissä myös mukana. Niin, ja Viima muuten löysi maastosta esineen (jonkun koiran töppönen). Ensin haukkui sitä kovasti, ja Myry meni siihen viereen räkyttämään myös. Ja sitten Viima yksinkertaisesti toi esineen. Kyllä se siis vielä jotain osaa :)
Reippailun jälkeen siirryttiin takaisin lähtöpisteeseen, ja treenattiin pikapikaa koirulit. Jopa Viima pääsi haukkumaan, samoin Myrykin pääsi verestämään vähän hakumuistoja (joo, ja syömään taas jotain p*skaa). Mutta kyllä se Kero sitten oli kuitenkin niin paras nuoruuden innolla ja kaikella. Tehtiin pari toistoa siten, että mm meni metsän puolelle 20-30m päähän tiestä, ja Kero sitten perään. Ekalla Kero ei meinannut saada hajua, ja oli tulossa jo takaisin, ja tässä vaiheessa olin itse rämpinyt metsän puolelle avustamaan Keroa. Mutta Kero lähtikin uudestaan etsimään, tuli rullan kanssa ja oli menossa tielle (kuten tämän tyyppisissä treeneissä sille onkin opetettu), ei hokannut meikäläistä metsässä ja jouduin kutsumaan, että saatiin onnistunut toisto.
Toisella toistolla sama mm oli siirtynyt metsän puolella eteenpäin. Keron lähetin edelleen tieltä. Etäisyyttä kertyikin aika paljon, mutta hyvin poika homman hanskasi ja vauhti säilyi ihan loppuun saakka. Pysyin itse tiellä, liikuin vähän eteenpäinkin. Ja rulla luovutettiin hienosti ojan yli hyppäämisen jälkeen. Eli mahdolliset hajuhäiriöt (näitä varmasti oli) voitettiin hienosti. Vautsi vau :)
