Ensiksi heti alkuun positiivisia kuulumisia: Kero ei ollut pissannut sisälle yön saati sitten koko työpäivän aikana! Jes! Olihan sillä toki sisäpissaton juhannusviikonloppu, mutta sillloin kaikki olivat kotosalla ja Kero lähes koko ajan pihalla.
Sitten itse asiaan :D
Treenattiin koulun parkkiksella, missä tuntui olevan ihmeellisesti vilinää, vaikka kello olikin jo yli iltayhdeksän. Lauma lapsiakin kiinnostui vähän liiaksi, mutta suostuivat lopulta siirtymään toisaalle, kun en halunnut Keron treenille yleisöä. Ehkä joskus toiste. Tai jollekin toiselle koiralle.
Käytössä oli yhteensä neljä purkkia, joista kolmessa oli lohimössöä ja yhdessä kasa juustoa/ruisryynäriä. Ensin pari lohipurkkia koko ketjun suorituksesta (etäisyys ihan lyhyt) ja sitten iso kasa toistoja juusto/makkarapalkkiolla, ja sitten loppuun vielä yksi toisto lohipalkalla. Toistoja tuli älyttömästi. Olisi pitänyt tajuta laskea epäonnistuneiden ja onnistuneiden määrät, niin tietäisi tarkemmin, missä mennään.
Mutta lyhyesti, jos analyisi, niin kiire Kerolla tuntui olevan eli välillä käytiin tökkimässä kuppia ihan ok, mutta sitten itse rullan palautuksen kanssa oli jotain tai sitten ei koskettukaan kuppia, vaan otettiin rullaa suuhun ennenaikaisesti. Etäisyys pidettiin ihan lyhyenä (luokkaa metri), vaihdettiin välillä maalihenkilön paikkaa tai lähetyspaikkaa. Muistaakseni en nyt sanonut rulla-vihjettä, vaan maalihenkilöllä oli ohjeistus ottaa kuppi pois heti, kun koira siihen koskee. Täytyy myöntää, että tehtiin kotona pari tuntia aiemmin ekaa kertaa toistoja, jossa Keron piti tajuta ottaa rulla suuhunsa heti kuppiin koskemisen jälkeen ilman sanallista vihjettä. Toimi hyvin kotona, mutta saattoi olla, että sillä olisi pitänyt aloittaa myös treeneissäkin.
Jatkossa siis kirjanpitoa myös treeneihin, vaikka sitten ihan vain tukkikirjanpitoa onnistuneista ja epäonnistuneista toistoista, niin ei jää mutuksi se, miten treenit sujuivat. Onnistunut toisto on kuitenkin niin helppo määritellä: koira koskee kuppiin, ottaa heti sen jälkeen rullan suuhunsa, tulee se suussaan perusasentoon, pitää sen suussaan vihjeeseen saakka plus tietty menee sitten näytölle. Ketjun alkuosaset ovat nyt ne kriittisimmät, joten tarkkana pitää olla, että vahvistetaan vain sitä haluttua käytöstä.
Niin, ja voisihan tässä tietysti mainita, että Keroa eivät ympäristön häiriöt liiemmälti haitanneet. Siinä meni ihmisiä parkkiksella, kävelytiellä koiranulkoiluttaja jne, mutta koiran fokus säilyi duunissa. Hyvä niin. Ja ihan vielä treenien loppuun Kero pääsi vielä riekkumaan toisen koiran kanssa, joten olipa huisin hauska päätös iltatreenille.
