Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

4.5.2013 Raunioilla etsintämoodissa

Lauantaiaamu lähti käyntiin tuttuun tapaan rauniotreenien merkeissä. Kerolle olin ajatellut piiloihin neljä tyyppiä (hyvät piilot, ettei näy) sekä myös, että tyypit olisivat piiloissa yksitellen, jotta ehtisin saada pennun hallintaan ennen seuraavaa piiloa. Tuo jälkimmäinen toive ei sitten toteutunut, mikä oli vähän sääli, koska nyt koira pääsi valtoimenaan juoksentelemaan maalihenkilöiltä toiselle. Vaikka ennen radalle menoa Kero oli ihan kivasti kontaktissa ja halusi tehdä yhdessä duunia, ja luoksepäästävyysosiokin meni ihan kohtuullisesti. Lähetyksen jälkeen hallittavuus alkoikin sitten rakoilla (vaikka tarkoitukseni olikin olla ihan hiljaa, ja antaa koiran työskennellä).

Ensimmäinen meni ihan mallikkaasti. Kero teki hyvin duunia, ja paikallisti hajun betoniputkeen. Sain Keron näppärästi piilolla hallintaankin, vaikka koira olikin kyllä sen näköinen, että mieluummin olisi jatkanut duunia. Lähetys seuraavalle oli aika hyvä, sillä Kero juoksi suoraan piilolle (toisen kasan putkensuu).

Tokalla piilolla Kero olikin sitten palkan saatuaan paljon vikkelämpi ja puikkelehti ohitseni ja jatkoi duuniaan. Kolmannen luoksepääsy oli haastavampi, sillä siinä oli edessä kasa renkaita. Kerolla oli kyllä haju, ja se oli menossa piilolle, mutta esteisyys sai koiran vähän epäröimään ja hakemaan parempaa reittiä. Parempaa reittiä hakiessaan Kero sitten nappasi hajun jo seuraavasta piilosta, joka oli ylempänä semmoisessa ahtaassa kolosessa. Siellä namit syötiin hyvin ja noin, mutta tältäkin piilolta Kero pääsi livistämään. Meni sitten jatkamaan sen edellisen piilon työstämisen loppuun. Viimein tällä piilolla sain koiran sitten haltuun, mutta aikamoinen Kero-showhan tämä lopulta oli. Harmillisesti pääsi vaihtamaan maalihenkilöäkin tuossa, mutta sillehän ei nyt voi enää mitään.

Ensi kerralla sitten ehdottomasti tyypit yksitellen piiloon, ettei tämä holtiton juoksentelu  piilolta toiselle tule tavaksi. Mutta muuten koira teki taas duunia varsin kivasti ja oli taas itsevarmempi ja irtoavaisempi kuin edellisellä kerralla.