Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

5.5.2013 Hallittavuutta ennen treenejä ja treenien aikana

Sunnuntaina oli tarkoitus vähän paikata lauantain treenien tilannetta.

Treenit aloitimme yhteisellä hallittavuusosiolla, jossa alkuun tehtiin luoksepäästävyyksiä. Keron kanssa päästiin noin metrin päähän henkilöstä eli aika haastavaa tämä lähestyminen on.. Voi olla, että tein liian vaikeata harjoitusta ottaen huomioon muut häiriöt ympärillä.

Sitten teimme koirahäiriötreeniä, missä muut ohittelivat toisiaan, mutta me Keron kanssa keskityttiin sivummalla siihen, että kontakti säilyi minuun. Kovasti muut koirat kiinnostivat, ja niitä olisi ollut kiva vain katsella.

Hallittavuuksien jälkeen tehtiin ilmaisuja. Tai Kerolle teemana oli edelleen hallittavuus. Eli metsän puolella tehtiin, neljä tyyppiä ja jokainen yksitellen siten, että piilouduttiin vasta, kun koira oli hanskassa.

Treeni sujui oikeastaan aika odotusten mukaisesti. Ekalta piilolta Kero lähti namit syötyään hippulat vinkuen ja juoksi ja juoksi etsien seuraavaa. Eipä löytynyt. Siinä sitten odoteltiin, että Kero malttoi pysähtyä luokse. Olin itse (ja kaikki muutkin) passiivisena silloin, kun Kero juoksenteli. Mutta kun Kero tuli luokse, niin palkkioksi namia ja vapautus mahdollisimman nopeasti etsimään seuraavaa.

Tokan piilon jälkeinen livistys oli jo huomattavasti lyhyempi, kolmannella Kero ei edes lähtenyt piilolta pois :) Nopeaa edistymistä (toki enimmät juoksuhöyryt taisivat jo mennä).

Neljännelle Kero sai ihan etsiäkin kunnolla, vaikka piilo olikin lähellä. Sieltä Kero kyllä namit syötyään häippäsi, mutta tuli kohtuu nopsaan takaisin :)

Treeni vaikutti onnistuneelta, sillä koiran käytöksessä tapahtui selkeä muutos haluttuun suuntaan. Etsintätyöskentelyn osalta näyttäisi, että koiralla on riittävästi intoa, vauhtia ja halua tehdä duunia.

On siis aika ottaa ilmaisun kouluttaminen nyt työlistalle, ja keskittyä siihen enemmän :)