Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

24.8.2013 Paluu raunioille

Edellisen kerran Kero oli raunioilla pari kuukautta sitten, ja silloin Kero vain vielä etsi tyyppejä ja söi namia heti löydettyään. Mutta tänään oli luvassa toisenlainen meininki. Kesän aikanahan olemme tahkonneet innokkaasti vain ilmaisua, ja itseäni jänskätti älyttömästi, miten tämä sujuisi nyt raunioilla , kun koko systeemi pitäisi selittää muille ja varmistaa, että maalihenkilökin ymmärtäisi oman roolinsa.

No, eihän se ihan niin sujuvasti mennyt, mutta ei se loppupeleissä huonostikaan sujunut. Kero tuli innolla paikalle, ja ensimmäinen toisto oli ihan siinä näkyvillä lähellä muutaman metrin päässä ja se sujui ihan hienosti. Toiselle toistolle maalihenkilö siirtyi vähän kasan puolelle, mutta tässä toistossa Kero havahtui maalihenkilön läheisyydessä olleeseen hajuun ja meni puskaan lipomaan. Hain koiran sieltä, ja otettiin uudestaan. Tämäkään toisto ei onnistunut, sillä Kero meni edelleen maalihenkilöstä ohi nuuskuttelemaan, ja kun menin perään, niin siinä vaiheessa Kero muisti, että oli duunissa, kävi koskemassa kuppiin, toi rullan ja pääsi näytölle. Kolmatta purkkia ei tässä kohtaa enää otettu, vaan jätettiin noihin kahteen.

Pidettiin pieni tauko, ja vaihdettiin vähän paikkaa. Ekalla toistolla maalihenkilö oli näkösällä tiellä ihan lähellä, ja siitä tuli onnistunut toisto. Sen jälkeen maalihenkilö siirtyi kasalle lipan alapuolella olevan lasten leikkitunnelin eteen. Tämä toisto meni myös hyvin. Sen jälkeen maalihenkilö siirtyi tuon leikkijutskan taakse lipan alle siten, että kuppi kuitenkin olisi näkyvissä. Nyt Kero kävi tökkäämässä kuppia, mutta jumittui vanhan piilon kohdalle todennäköisesti syömään tippuneita namusia. Otettiin toisto uudestaan, ja se meni ok.

Vähän olin hämilläni siitä, että Kero olikin näin häiriöaltis, mutta olihan tuo tilannekin koiralle vähän erilainen kuin normisti. Raunioilla on käyty juoksemassa ja etsimässä, ja nyt vaadittiin pikkutarkkaa duunia (vaikkakin ilmaisuketjua on tehty todella paljon, ja se on ollut mielekästä molemmille). Lisäksi eteen sattui hajuhäiriöitä, joita olemme onnistuneet välttämään noin muuten ilmaisutreeneissä. Ja sitten oli tietysti se, että ilmaistava maalihenkilö oli uusi (toki tuttu keväältä, mutta ilmaisuissa on treenattu vain muutaman luottohenkilön kanssa tähän saakka). Tavallaan siis monta uutta juttua koiralle, mutta siitä huolimatta koira suoriutui kuitenkin ihan mallikelpoisesti ja osasi hommansa. Lopputuloksena siis virheitä 3, onnistumisia 5.

Seuraavalla rauniokerralla voisi yrittää ottaa Keron aikaisessa vaiheessa ja tallaamattomalle alueelle. Tosin eipä niitä hajuja voi mitenkään estää, mutta vähän voi kuitenkin yrittää minimoida. Ja viikon aikana otan itselleni tavoitteeksi häiriötreenauttaa Keroa eri paikoissa.

Koska Viima ja Myry olivat myös messissä, niin järkkäsin niille vielä esine-etsimistä. Viima  haukkui löytämänsä pusikon varsin kivasti, ja samoin Myrylläkin oli täysi tohina päällä esinettä etsiessään :) On se vaan kiva nähdä, miten tyytyväisenä vanhukset ilmoittavat löydöistään :)