Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

25.8.2013 Ilmaisun testausta

Eiliset höpsöilyt ilmaisurintamalla on jo unohdettu, joten heti aamupäivästä käytiin treenailemassa. Paikkana oli tällä kerralla Heurekan parkkiksen lähistöllä oleva laaja nurmialue.

Kerolle otettiin alkuun neljän toiston jakso ihan vain perusilmaisua lyhyellä etäisyydellä (n. 5-10m) sopivan puurykelmän luona. Ensimmäisessä mm oli näkösällä, ja sinne Kero ennakoi näytöllelähdössä, joten siitä tuli uusinta. Toinen ja kolmas toisto menivät ok (mm piilossa enemmän). Neljännelle kokeiltiin, että näyttöalustaa ei laitettaisikaan, mutta siinä vaiheessa Kero hämääntyi ja alkoi tarjota rullan ottamista uudestaan. Täytyy siis miettiä alustan häivytys, kun se on tällä hetkellä jo erittäin suuri vihje käydä makuulleen ja toisaalta ilman alustaa oleva ihminen on jo vihje ottaa rulla. Tästä tehtiin sitten pikauusinta alustan kanssa, ja se meni ok.

Sitten Kero autoon odottelemaan, ja Myry tilalle. Myry sai toimia häiriökoirana tokoilevalle koiralle sisältäen pari paikallamakuuta. Olipas kiva huomata, että Myry omaan rauhalliseen tyyliinsä oli kiinnostunut myös tästäkin puuhasta. Sen kanssa voisi siis ihan hyvinkin tehdä jotain tämmöistä fyysisesti ei niin raskasta, ja ainakin häiriökoirana toimimisessa se on varsin hyvä.

Leevi ja Myry paikallamakuussa.
Leevi ja Myry paikallamakuussa.

Kero pääsi vielä kerran treenailemaan, ja tällä kerralla kyseessä oli vähän niin kuin testi. Halusin tsekata, että mitä koira osaa. Ja toisaalta olin varautunut siihen, että jos menee ihan plörinäksi, niin sitten helpotetaan. Mutta Kerohan yllätti :)

Eli treenissä maalihenkilö meni piiloon sillä välin, kun otin Keroa autosta. Paikkana oli nyt toinen nurmikenttä kävelytien toisella puolella, ja piilo oli ihan iisi eli ihan vain kahden puunrungon takana muutaman kymmenen metrin päästä tiestä. Lähetin Keron tieltä, ja se oli ihan muutaman askeleen ajan, että häh, mutta sitten se pisti vipinää tassuihin, risteili  ja oikean puun kohdalla olemus muuttui täysin ja mentiin maalihenkilön luokse. Ilmaisu onnistui täysin :)

Niinpä jatkettiin samaa rataa. Poistuimme Keron kanssa näköpiiristä, kun maalihenkilö eteni sopivaan puskaan piiloon. Palattiin Keron kanssa melkein entisen piilon lähistölle, mistä lähetin koiran. Kero lähti nyt vauhdilla, ei ottanut jälkeä, vaan  hajun perusteella kaarsi viereisen pensasaidan toiselle puolelle, kiersi sen ja löysi maalihenkilön luokse. Lähti ilmaisuun heti, ja osasi hyvin perusasentoon, vaikka itse hölkkäsin lähemmäksi.

Otettiin vielä yksi eli maalihenkilö siirtyi vähän kauemmaksi toiseen puskaan sillä välin, kun Keron kanssa olimme näkösuojassa pensasaidan kupeessa. Siitä myös lähetys, ja hyvinpä Kero nytkin etsi ja ilmaisussakaan ei ollut mitään ongelmia, vaikka siinä ilmaisumatkalla olikin jotain roskia tyrkyllä. Vautsi vau :)

Eli tämmöisillä etäisyyksillä ilmaisu näyttäisi toimivan kivasti, ja koira myös malttaa luovuttaa rullan nätisti ja odottaa näyttövihjettä. Toki nyt annoin vihjeen aika nopeasti, ettei olisi mennyt hinkkaamiseksi. Viilataan tuota kestoa sitten toisenlaisissa ilmaisutreeneissä. Tältä kerralta jäi siis käteen se, että aina välillä kannattaa testata, mitä koira jo osaa. Ja jo ihan vaihtelevuuden vuoksi on hyvä rikkoa vähän treenirutiinejakin, jaksojen ja toistojen määrää jne. Ja seuraava kotitreenausprojekti voisi olla alustan häivyttäminen näytöltä, kuppi pidetään vielä mukana.

Ihan loppuun sekä Viima että Myry saivat käydä taas ilmaisemassa yhden vaatekappaleen. Vähän nenätyöskentelyä siis vanhuksillekin aina välillä :)