Sunnuntai oli Kerolle ja Myrylle pitkä odottelupäivä: aamulla yhdistysasioissa kokoustamista (odottelua autossa), sitten raunioradalle (odottelua autossa paitsi treenin aikana) ja sitten agilityhallille kouluttamaan (odottelua autossa poislukien pari metsäulkoilua ennen ja jälkeen). No, onneksi pojilla oli seuraa toisistaan.
Itse rauniotreeni oli vähän höpsö. Paikkahan oli tuttu eli Hepekon rata, mutta porukka Kerolle vähän tuntematonta, kun ei olla isommissa treeneissä pahemmin oltu. Niinpä alkuun otin ihan perusilmaisun siinä radan vieressä. Maalihenkilön luokse meno ok, mutta sitten Kero ei saanutkaan rullaa suuhunsa, ja tuli ilman sitä takaisin. Uusintayrityksessä maalihenkilön viereiset hajut veivät voiton. Piti käydä poika hakemassa pois pissoja nuolemasta, ja sitten uusi yritys, kun maalihenkilö oli vaihtanut vähän paikkaa. Nyt ilmaisu ok.
Sitten päästiinkin radalle. Yhteensä neljä piiloa, ja yksitellen. Radiopuhelimet olivat käytössä, jotta varmistettiin se, että oli käynyt tökkäämässä kuppia ennen rullan ottamistaan. Kero ei liikkunut radalla Keromaiseen tapaan eikä oikein fokusoitunut etsimiseen. Ehkä ihmisen haju ei vain leijunut nenään tai sitten jänskätti sen verran, että meni pasmat vähän sekaisin. Heinikko tietty kiinnosti. Ensimmäinen kuitenkin sitten löytyi lipan alta, mutta sieltä palattiin ilman rullaa. Oli lipaistu pusu poskelle. Uusintayrityksellä ilmaisu ok.
Siitä sitten jatkettiin toiselle, mutta piti lähettää uusiksi, kun jumittui haistelemaan jotain ruohotuppoa. Tämä piilo oli kasassa vähän alaspäin, ja oikeata tarkennuspaikkaa Kero joutui työstämään todella pitkään. Haju oli, mutta oli pakko päästä lähemmäksi, jotta sai rullan ottaa suuhunsa. Eipä Kerolla ollut kyllä mitään aikomusta ottaa rullaa pelkästä hajusta suuhunsa, vaan tehtiin niin kuin opetettu.
Kolmannelle Kero lähti sitten jo päättäväisemmin. Kävi tsekkaamassa vähän muita piiloja, mutta tässä toistossa fokus oli jo aika hyvin duunissa koko ajan. Maalihenkilö löytyi hökkelin alapuolelta, ja ilmaisu hyvä.
Neljäs oli sitten vähän kauempana tunnelipiilossa. Sinne mentäessä Kero tsekkasi hökkelin sisältä (taisi olla itse asiassa eka kerta koko rauniouran aikana, siellä ehkä oli edellisen ryhmän koirille oltu piilossa), ehti myös menettää etsintämoodin hetkeksi (= merkkasi jonkun heinätupon), mutta hajun saadessaan hoiti homman. Joutui kyllä menemään uudestaan ilmaisemaan, kun lähti näytölle liian vikkelään.
Loppupalkkauksessa ihmisten kehut olivat vähän liikaa, mutta kepin heitto oli sitten onneksi aika kivaa :)
Yhteenvetona voisi sanoa, että normaalia vaisumpi koira (treeniputki…) ja fokus katoili. Hajuhäiriöt veivät nyt voiton, kun ei ollut heti ihmishajua tarjolla. Hmm. Eli treenataanpa siis käytöstä vieläkin varmemmaksi (muistetaan taas se J. Vierimaan hyvä artikkeli: Hyvä harjoitus vie huipulle) eli vihjeeseen (etsittävän löytäminen ja ilmaisun aloitus) reagointi nopeaksi (=latenssi) huolimatta häiriöistä (yleistystä) ja sitten mukaan määrää (esim. häiriöiden määrä) ja kestoa (= joutuu hakemaan sitä hajua ja jatkamaan duunia, vaikkei heti haju nenään tulisikaan). Elikä luvassa on siis paljon yleistämistreeniä eli uusia maalihenkilöitä, paikkoja jne. Ja muistetaan helpottaa jotain juttua, kun lisätään kriteeriä. Hajut ovat Kerolle tällä hetkellä tosi isoja häiriöitä, joten tarkkana pitää olla :) Pitää siis käyttää todella hyvää palkkiota oikean kriteerin ja ajoituksen lisäksi.
Kuvat © Sanna Kailanto.
