Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

12.2.2014 Pikatreeniä

Otettiin pikatreenit Tattarisuon haisulimetsässä. Tarkoituksena oli vain vahvistaa kokonaista ketjua ja tehdä yksi, tai korkeintaan kaksi toistoa. Yksi, jos heti menisi hyvin. Ei mennyt.

Kero näki, kun mm lähti piiloon ja ehti siinä vähän vetää kierroksia, kun laitoin etsintäkamppeet koiran ylle. Lähetys oli vauhdikas, mutta piilolla Kero jäikin nuuhkimaan puskaa. Hetken päästä hokasi jatkaa hommia, otti rullan ja lähti tuomaan, mutta bongasi hajun ja jäi nuuhkimaan. Lähdin sitten koiraa vastaan aikeenani keskeyttää suoritus, mutta Kero heräsi ja palasi takaisin mm:n luokse, otti rullan ja ehti tuoda sen minulle. Päästin sen sitten näytölle, kun tämä nyt kerran meni oikein, vaikkakin eka yritys meni pieleen.

Tehtiin toinen yritys perään eli palasin Keron kanssa takaisin kävelytielle, ja päästin sitten Keron etsimään. Koko ilmaisuketju meni erittäin vauhdikkaasti ilman mitään hidasteluita tms, ei edes kävelytien penkat mahdolliset hajut (varmasti niitä oli) häirinneet.

Myöhemmin tuli pähkäiltyä asiaa lisää. Ensinnäkin haluan, että ketju toimii häiriöistä huolimatta (tietysti) ja koiran pitää heti ottaa rulla, kun se on mm:llä ja toisaalta sen  pitää myös tuoda se perille asti keskeytyksittä. Jos ketju katkeaa, tilanne pitäisi ehtiä pistää poikki, ettei noista keskeytyksistä tule ikävästi osa ketjua.

Ratkaisuna tähän voisi kokeilla esimerkiksi sitä, että harjoitellaan noin yleisestikin häiriöistä luopumista. Voidaan ensin treenata jollain muulla käytöksellä, kuten luoksetulolla tai sitten tehdä ihan vain jotain hallittavuutta hajuhäiriöissä ja vaikkapa treenialueellakin. Toistoja pitää saada myös paljon eli sitä massaa…