Lauantaina käytiin vähän pikapikaa treenailemassa.
Kerolle ihan vain kaksi ilmaisua siten, että ensimmäinen maalihenkilö oli valmiina pöpelikössä. Juuri ennen meidän vuoroa meidän edeltä meni koiranulkoiluttaja, joka sattui vielä kulkemaan samaa polkua pitkin, joten vähän oli Kero täpinöissään tuoreesta hajusta ja niinpä mentiin tarkoituksella maalihenkilöstä ohitse, ja käännyttiin sitten takaisin päin. Sitten Kero saikin hajun, keskittyi ja päästin sen menemään. Siinä matkalla oli sitten jotain risukkoa sun muuta, joten se rullapahanen oli taas lauennut. Kero oli ottanut piilolla lauenneen rullan suuhunsa, mutta eihän se mitään Keron suussa pysy ja tyhjänä tultiin takaisin. Korjasin rullan ja uusiksi. Nyt ilmaisu ok.
Tässä vaiheessa toinen maalihenkilö piiloutui, ja me palasimme takaisin polulle. Päästin Keron menemään, kun näytti saaneen hajun. Mutta näköjään bongasikin itsensä takaisin vanhalle piilolle, ehkä nappasi jäljenkin, mutta teki hyvin sitkeästi kuitenkin duunia, teki löydön ja sitten hyvän ilmaisun. Vauhtia siis piisasi, ja lopussa sai juosta vielä käpyjenkin perässä.
Myrykin pääsi sitten vielä lopussa tuttuun tapaan etsimään esinettä. Kyllä se siitäkin jaksaa innostua kovasti, mutta voisihan Myrynkin joskus yllättää ihan oikealla ihmislöydölläkin :)
