Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

17.4.2014 Keron ihkaeka vähän pidempi etsintätreeni

Torstaina olikin sitten Keron varsinaisesti eka vähän isompi etsintätreeni, jonka suunnitteli treenikaveri ja johon sain toisen treenikaverin sitten kartturoimaan mukaan. Siistiä :) Speksit treenille olivat 1,5 ha alue (eli etsimisaikaa semmoinen vartin luokkaa), ja siinäpä se.

Tuulensuunta lähtöpaikalla oli etelästä, joten suunnitelmana oli kiertää alue siten, että ensin pohjoisreunaa itärajalle, siitä sitten kaistaleittain kohti etelärajaa. Ja tarkoituksena oli myös tukea koiraa heti, kun näyttäisi siltä, että se saa hajun.

Alussa Kero lähti vauhdilla (alueen ulkopuolelle), mutta tuli sitten taas takaisin ja liikkui kivasti. Päästiin itärajalle, missä polulla vastaan tuli pyöräilijöitä. Kero haltuun, minkä jälkeen jatkettiin matkaa. Kero irtosi tässä vaiheessa edelleen polkua pitkin, mutta tuli sitten vauhdilla takaisin, kun sieltä tuli vielä yksi pyöräilijä. Jatkettiin sitten taas matkaa, ja lähdettiin poikittamaan kohti länsirajaa. Siinä sitten edettiin, ja väliin Kero irtosi, ja lähdettiin perään, mutta mitään sen kummempaa ei sitten tapahtunut.

Tuuliolosuhteet olivat sen verran vaihtuneet, ettei tuolla etsintäalueella oikein tuullut. Edes kallionlaella. Maasto oli varsin mukavan vaihtelevaa, korkeuseroja löytyi. Paikoin Kero pysyi lähistöllä, paikoin irtosi. Noin parinkymmenen minuutin kuluttua aloituksesta oltiin kierretty alue suunnitelman mukaisesti, ja otettiin yhteyttä kadonneeseen, jotta saatiin vähän tarkempaa speksiä oikeasta suunnasta.

Edettiin aluetta poikittaen kohti itäreunaa, ja niinpä Kero sitten nappasi hajun ja lähti irtoamaan. Teki aikamoisia loikkia rinnettä alas. Hetken päästä koira pysähtyi, häntä selällä ja etukenoasennossa. Kun ehdin siihen lähelle, Kero pöhki muutaman kerran, mutta kehoitin menemään lähemmäksi ja Kero sitten rohkeni mennä tutkimaan. Löytyi siis maalihenkilö, joka oli kallionseinämää vasten jonkun risukon takana. Kero meni henkilön, meni syliin, antoi pusuja. Hetken koottuaan itseään, Kero sitten lähti tulemaan takaisin, mutta meni vielä piilolle, otti rullan ja tuli sitten ilmaisemaan.

Eli yhteenvetona voisi sanoa, että pitkän etsimisen tuoksinassa meni konsepti vähän sekaisin, mutta lopulta homma hoidettiin loppuun saakka. Etsimistyöskentely oli ihan hyvää, koira pysyi hyvin lähistöllä, irtoili sopivasti, ja fokuskin säilyi pääosin hyvin (siinä loppuvaiheessa pysähtyessämme nakerreltiin kyllä keppiä).

Tässä meikäläisen liikkuma reitti:

Alueen läpikäynti
Alueen läpikäynti

Jatkon kannalta tämä oli ihan hyvä treeni. Tämän pohjalta voisi miettiä ihan semmoista perustreeniä, missä olemme Keron kanssa ns. vain ulkoilemassa ja metsässä onkin joku tyyppi, joka sitten antaa safkaa ja on muutenkin kiva. Eli luodaan positiivista mielikuvaa sille, että metsässä yhtäkkiä löytyvä tyyppi on hyvä juttu. Ilman etsimisvermeitä. Näin voisi kasvattaa myös kestoa. Ensin tutussa paikassa tutun maalihenkilön kanssa, sitten puolitutun jne. Ja kun positiivinen mielikuva (ei siis pöhkimisiä) on saatu aikaiseksi, voidaan taas ottaa etsimistä ilmaisuineen mukaan aloittaen ensin vähän lyhyemmästä kestosta tutun maalihenkilön kanssa.

Tehtävä suoritettu!
Tehtävä suoritettu!