Uskaltauduin Keron kanssa epistelemään, kun kerran sopivasti viikonloppua kaupungissa tuli vietettyä ja epikset Ojangossa olivat tarjolla. Harkitsin mölleihin osallistumista, mutta paikan päällä ilmoittautumisen jonottamisessa meni sen verran pitkään, etten sitten uskaltautunut. Olisi joka tapauksessa pitänyt osallistua medeihin, sillä makseilla olisi ollut liian korkeat hypyt (55cm), ja verkka-aikaa olisi ollut liian vähän. Tarvitaan Keron kanssa vielä riittävästi aikaa ympäristöön tutustumisessa sun muussa. Niinpä mentiin sitten supermölleihin, missä tarjolla oli hyppyjä ja putkia sisältävä rata ja rimat makseilla 30cm.
Meidän rutiinit näihin kisoihin olivat mm. todo-lista tehtynä edellisenä iltana (noh, unohdin listalta rokotustodistuksen), normaali ulkoilutus alueella, namien testausta lenkityksen aikana, vähän leikkimistä ja ympyrätyöskentelyä kentän laitamilla, autossa odottelua… Lähempänä mentiin toiselle verkalle, käytiin lämppäämässä myös kentän puolella muutamia esteitä ja samalla fiilistelemässä Keron työkykyä pienessä häiriössä (ok, vaikka pää kääntyilikin kaiken tapahtuvan suuntaan) sekä käytiin vähän tutkailemassa lähempänä kisakenttää. Sitten koira vielä autoon, ja odottamaan rataantutustumista. Sen jälkeen Keron kanssa vielä pikaverkkailu, vähän leikki/temppuherättelyä ja palloilua lähempänä kisakenttää. Ja kun oli sitten meidän vuoro, niin paikalle.
Rata sujui kivasti. Se oli sen verran simppeli ja juostava rata, että ei ollut mitään häröjä ohjauksia, vaan ehdin hyvin kertoa Kerolle, mihin seuraavaksi on tarkoitus mennä. Maaliintulokin oli jotensakin rauhoitettu, ettei siinä ollut suoraa vapaata tilaa pois kentältä (limittäin olevat aidat).
Tässä jonkinlainen piirros radasta (tuomarina Anniina Salo):
Ekan radan jälkeen käytiin vähän taas verkkailemassa, kunnes palattiin taas lähistölle odottelemaan. Kero oli ihan ok, vähän levoton ja mieluusti olisi ollut kiinnostunut toisista koirista, mutta malttoi olla. Vähän sivummalla oli ihan ok olla. Seuraavaan starttiin mentiin samalla ajatuksella kuin edellisenkin osalta. Suoritus oli lähes samanlainen. Ja eipä tuossa ajassakaan sitten ollut hirveästi eroa. Tehtiin Keron kanssa kaksi puhdasta rataa, jotka sitten olivat myös nopeimmat nollat. Hyvähyvä!
Kisojen jälkeen jäi hyvä fiilis. Kaikesta häiriöstä yms huolimatta tsempattiin ja Kerokin malttoi tehdä sen, mitä osasi ja pystyi. Joo, olisihan se voinut olla hitusen nopeampi (tuntui vähän hitaalta). Ja samoin lähtöalueen lähellä olisi voinut olla kiinnostuneempi meikäläisestä kuin muista ja ehkä tuohon startin jälkeiseen palkkaukseenkin pitää kiinnittää huomiota (nyt oli lelu joo, mutta se ei oikein innostanut koiraa, mutta sen sijaan kentän ulkopuolella maistui namit). Tutkaillaan :)
