Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

16.10.2016 Kero raunioiden soveltuvuuskokeessa

Osallistuin Keron kanssa Pelastuskoiraliiton järjestämään raunio- ja rakennusetsintäkoulutukseen, jonka ensimmäinen osa pidettiin Lahdessa toukokuussa, seminaariosuus Espoossa kesäkuussa ja nyt viimeinen osa Salossa.

Salon rauniorata
Salon rauniorata
Piilossa
Piilossa

Ensimmäisen päivän harjoitukseen kuului ensin kokeenomainen harjoitus sekä sitten ampumaharjoitus. Toisena päivänä oli vuorossa itse kokeen suorittaminen (ja vastavuoroisesti  maalihenkilönä/häiriöhenkilönä oleminen).

Kokeenomainen harjoitus sujui opettavaisesti. Siirtyminen ja paikallaolo sujuivat ok. Varsinaisen etsimisen toteuttaminen oli opettavainen, sillä toinen piiloista oli ihan alueen rajalla ja niinhän siinä kävi, että en antanut koiran rauhassa työstää ko. kohtaa ja kun hajut menivät alueen ulkopuolelle, niin lopputulemana oli se, että piti pitää pieni tauko ja miettiä asioita vähän tarkemmin. Huomasin myös harjoituksessa, että Kerolla oli vähän vaikeuksia liikkua radalla etenkin ilmaisun yhteydessä. Ensimmäistä löytöään jäi empimään rulla suussa, että mitenkähän sitä pääsisi mamman luokse.

Lauantaina radalla.
Lauantaina radalla.

Iltapäivällä tehtiin ampumisharjoitus, joka suoritettiin pareittain (kaksi koiraa yhtäaikaisesti, toinen alakasalla, toinen yläkasalla, ampuja keskellä). Kun oli valmista, koira lähetettiin alueelle, sitten laukaisu ja koiralla oli tässä vaiheessa mahdollisuus päästä maalihenkilölle. Keron treeni sujui hyvin ja maalihenkilön luoksekin päästiin ja palkattiin samantien. Ampumistreenien aikaan muut koirakot olivat kauempana, joten turhia ääniä ei kuulunut (esim. me oltiin tiellä kauempana ja ne laukaukset kuuluivat ihan mitättöminä sinne).

Noin muuten oli kivaa, kun käytiin Keron kanssa palloilemassa telineillä ja tekemässä kaikkea kivaa :) Ja leikkimistäkin tehtiin päivän mittaan siellä sun täällä. Kiva päivä siis :)

Temppuradalla
Temppuradalla

Sunnuntaina oli koepäivä. Olimme Keron kanssa suorittamassa aamulla, ja luoksepäästävyysosiossa meidät arvottiin neljänneksi koirakoksi. Luoksepäästävyysosiossa olimme kaikki aamuryhmän koirakot rivissä, ja kukin vuorollaan kulki tervehtimään testaajaa toisten edestä. Kero vinkui (äänekkäästi) koko rivissä olemisen ajan (hrmmm). Tämän jälkeen jatkoimme matkaa ketteryysosiolle, missä kuljimme lankkua pitkin ja kiipesimme portaat ylös ja alas. Tästä jatkoimme tunneliosuuteen eli koiran piti liikkua ahtaassa pimeässä tilassa. Tämä toteutettiin täällä siten, että koira lähetettiin pimeään kääntyvään tunneliin, jonka päässä oli henkilö ja kun koira sai kehuja henkilöltä, kutsuttiin koira pois.

Luoksepäästävyydessä. Kuva: Noora Lavonen
Luoksepäästävyydessä.
Kuva: Noora Lavonen
Luoksepäästävyysrivi. Kuva: Noora Lavonen.
Luoksepäästävyysrivi.
Kuva: Noora Lavonen.

Luoksepäästävyyden jälkeen menimme ABC:lle odottelemaan ja keräämään paineita. Lopulta saimme soiton tulla paikan päälle. Ehdittiin hyvin verkata ja tehdä kaikkea kivaa pientä ennen kuin oli meidän vuoro mennä radalle. Alkuun oli hallittu siirtyminen kytkettynä alakasalle. Sinä aikana tuli ensimmäinen laukaisu (Kero säpsähti tätä, mutta jatkoi matkaa ihan normaalisti). Hallittu siirtyminen oli nimensä mukainen, sillä kontaktista tai oikeasta hienosta seuraamisesta ei ollut mitään tietoa. Onneksi hihna sentään pysyi löysällä ja Kero siinä vierellä.

Siirtymisen päätteeksi Kero meni paikallaoloon radan alkuun puskien ympäröimään sopivaan kohtaan. Tämä olikin jo vähän jännittävää. Kero oli hiljaa, mutta peijakas nousi pari kertaa (ja kävin laittamassa takaisin paikoilleen). Etsintäsuunnitelman tein sen perusteella, miten näin savun kulkeutuvan kohti rataa. Aloitimme siis radan päädystä, jota kohti savu kulkeutui.

Tämä olikin ihan hyvä ratkaisu, sillä Kero napsi molemmat maalihenkilöt suoraviivaisesti etsintäsuunnitelman mukaisesti. Kun olin päästänyt Keron kulmasta etsimään, aika pian tuli laukaisu (Kero jatkoi normaalisti) ja sitten Kero saikin jo hajua ekasta piilosta. Hieman Kero kyllä arkaili liikkumisen suhteen ja kun koira oli tulossa rullan kanssa, menin vastaan ja vapautin näytölle ennenaikaisesti.

Palkkauksen jälkeen jatkettiin alueen läpikäyntiä. Kero sai hajua seuraavasta piilosta, jonka edessä oli kaikenlaista roinaa (muovipulloja yms) ja pressua. Kero nappasi rullan, tuli ilmaisemaan ja hyväksyin. Näytölle Kero lopulta tunki sinne piiloon sisään, vaikka siinä menikin pieni hetki odotellessa.

Koe hyväksytty. Puuh. Olipa jännää. Viiman kanssa oltiin raunioiden sovessa 12 vuotta sitten ja enpä muista, että silloin olisi näin jännittänyt!

Kero kokeen jälkeen.
Kero kokeen jälkeen.

16.10.2016 SPeKL, Väestönsuojelun rauniokoe, soveltuvuuskoe

Paikka: Salo
Testaaja: Kati Lyytinen
Tulos: Hyväksytty

Arviointi:
Ohjaaja:
Etsintäsuunnitelma: Erinomainen
Ohjaajan toiminta: Hyvä (Ilmaisun hyväksymisessä pientä hajontaa ja jännitystä, muuten hyvää :))

Koira:
Koiran ohjattavuus alueella: Erinomainen
Selviytyminen esteistä: Hyvä (Jännityksestä johtuvaa epävarmuutta?)
Maalihenkilöiden ilmaisu: Tyydyttävä, hyvä
Hallittavuus: Hyväksytty
Paukkuarkuus: Hyväksytty
Melun ja savun arkuus: Hyväksytty

Ohjaaja ja koira:
Yleisarvosana: Hyvä (Hyvä rauhallinen suoritus!)