Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

Lauman uusi jäsen – Potter

Perjantaina 14.5.2021 laumamme täydentyi 8-viikkoisella bordercolliepienokaisella. Kutsumanimekseen valikoitui niinkin velhomainen nimi kuin Potter. Joka kerta, kun katsoin pennun kuvaa viikkojen aikana, se vain näytti Potterilta, eikä muita vaihtoehtoja tullut mieleeni. Virallisesti Potter on Liikuttavan Pieni Professori. Potterin emä on Von Schneeland Joiviri eli Liekki ja isä Pen-Y-Borough Rob eli Rob. Potterin syntymäpäivä on 19.3.2021.

Potter 7-viikkoisena

Pääsin tapaamaan pentuetta useamman kerran viikkojen aikana sekä näkemään lukuisia kasvattajan ottamia videoita pennuista eri tilanteista. Näitä olikin mielenkiintoista seurata. Tilaustoiveena oli, että pennun pitäisi sopia tähän nykyiseen laumaan, jossa Kero on se järkikoira ja Disco taas huolehtii tarkkana sille tärkeistä asioista (lelut, paikat, minä). Kasvattajan suosituksesta kahdesta uroksesta sopivimmaksi valikoitui sitten Potter ja ainakin tapaamisten perusteella hän vaikuttikin varsin passelilta.

Tomerana poikana (7 vkoa)

Nyt tässä viikon aikana, kun on tutustuttu puolin ja toisin, odotan kenties kauhulla sitä hetkeä, kun Potter tulee teini-ikään. Se nimittäin ihan huoletta oli pyrkimässä vanhempien koirieni kipoille/aarteille ja pisti pienet rähinät pystyyn, kun menin pienokaisen nappaamaan pois. Niinpä tämän ensimmäisen viikon aikana onkin keskitytty siihen, että jokainen kyllä saa omansa ja toisille annetaan myös rauha. Päivittäin on harjoiteltu nätisti namin syömistä yksin ja kaikki koirat komeasti rivissä. Viikon aikana on jopa päästy siihen tilanteeseen, että voin pienimuotoisesti ”treenata” kaikkia kolme koiraa, kun Potter odottelee häkissä omaa vuoroaan.

Ja ruokailuhetkestäkin on muodostunut Potterille jo rauhallisempi hetki. Se odottelee keittiössä (usein tuntuu jo lähes nukahtavan), kun laittelen koirille pöperöt. Potter saa nuolumattoon Maukkaan Into-penturuokaa. Sitten siirryn eteiseen, missä on Potterille häkki ja sinne Potter säntää odottamaan, jotta annan ruoan. Ennen kuin tähän päästiin, piti harjoitella nappuloilla pienelle pyyhkeelle menemistä ruoka-aikaan (ja tätä tehty myös ei-ruoka-aikaan, jolloin ei niin kiihkeä fiilis pennulla) ja siitä sitten häkkiin, mutta nyt tosiaan Potter juoksee häkkiin ja malttaa odottaa, kun lasken nuolumaton sinne.

Potterin ihkaeka treenivideo! Harjoitellaan namin syömistä.

Mitä viikon aikana olemme muuta puuhanneet? Päivärutiinit ovat muovautuneet sellaisiksi, että aamulla ja illemmalla menen kaikkien koirien kanssa ”ulkoilemaan”. Menemme lähimetsikköön, missä pentu saa juosta omaa tahtiaan. Siellä teemme hieman luoksetuloja sekä sitten yhteisodottamisia. Tästä hyvä vinkki: yhteiskuvien ottaminen on hyvä tapa treenata odottamista ja omaa vuoroa erilaisissa ympäristöissä. Ei ne kuvat aina onnistu (kolme koiraa on välillä haastavaa saada katsomaan hyvällä ilmeellä juuri haluttuun suuntaan), mutta homman ideana onkin harjoitella sitä olemista yhdessä.

Oman vuoron odottamista

Kotona olemme tehneet pieniä treenipätkiä. On ehdollistettu ”yes”-sanaan, mikä tarkoittaa, että nami tulee suuhun. On opeteltu vuoron odottamista tilanteessa, missä kaikki kolme koiraa ovat rivissä ja annan jokaiselle namin sen jälkeen, kun olen sanonut kunkin nimen. Aloitettiin matto/häkkileikin alkeet harjoittelemalla pienelle pyyhkeelle menemistä. Siinä samalla on tullut opetettua ”search”-vihjettä, mikä tarkoittaa lattialla/maassa olevan namin ottamista (vapautusvihje tavallaan).

Viikon aikana on edetty siihen, että voidaan tehdä jotain tosi simppeliä kaikki kolme koiraa treenialueella. Potter häkissä, Disco häkissä ja Kero pyyhkeellä. Siitä sitten kutsun kunkin koiran vuorollaan treenaamaan. Isot pojat voivat tehdä kuonokosketuksia tai asennonvaihtoja. Ne Potter kestää hyvin vähemmällä palkkauksella. Jos laitan jonkin tasapainoalustan, pitää Potteria vielä palkkailla tiuhempaan tahtiin eli tyyliin samoissa sykleissä, kun palkkaan suorittavaa koiraa.

Häkkitreeniä ja kimppatreeniä

Lisäksi on harjoiteltu hieman luoksetuloja ”cookie in the corner”-pelin tyylisesti. Eli heitän namin nurkkaan (”search”) ja siirryn itse pois ja kutsun koiraa, joka sitten juoksee luokseni, saa namin ja sitten heitän taas uuden namin nurkkaan, ja käännyn itse toiseen suuntaan. Tätä on tehty vähän pihallakin, mutta siellä haasteena se, että se nami helposti hukkuu nurmikkoon.

Pihalla on harjoiteltu myös hieman vetoleikkimistä. Näissä olen hyödyntänyt semmoisia ihanan pitkiä fleeceleluja, jotka hankin jo yli 10 vuotta sitten edesmenneille koirilleni Clean Runista. Ovat siis palvelleet oikein hyvin vuosien aikana ja kestäneet myös Keron ja Discon pentukaudet. Vetoleikin osalta on harjoiteltu kahta asiaa, irroitusta ”out” ja tarttumista ”get it”. Näissä etenen siten, että ”out” tässä vaiheessa tarkoittaa namin syömistä ja ”get it” tosiaan sitä, että lelu tulee esille ja se saa pennun tarttumaan siihen. Tämä on ollut yksi leikki ja toinen on ollut kahden lelun leikki, missä nämä fleecelelut toimivat oikein kivasti, kun ovat lähes samanlaiset.

Pihatreenejä

Viikon aikana kävimme Potterin kanssa pari kertaa autoajelulla. Ensimmäinen suuntautui koko tiimin kanssa treenihallille. Alkuun Potter hieman äänteli häkissään, mutta nukahti sitten. Poistullessa nukkui koko matkan. Hallissa tehtiin vain jotain pientä, kun yhdessä päivässä ei vielä asioita oltu ehditty opetella. Toinen kerta menimme ihan vain kahdestaan uuteen paikkaan, missä Potter sai tavata siskoni. Harmillisesti Kerolta perityn pentuhäkin vetoketju meni nyt lopullisesti rikki, joten tämän enempää ei autoreissuja voitu nyt tehdä ennen uutta häkkihankintaa.

Uudessa paikassa

Jos mietin nyt viikkoa taaksepäin, niin tosi paljon Potter on kuitenkin oppinut. Se on varsin ahne ja ruoka kyllä maistuu, joten sikäli sille on ollut nyt ensimmäisen viikon aikana helppoa opettaa asioita. Leikkiminen ei tällä hetkellä ole vielä ”se juttu”, mutta uskon, että sekin vielä tulee, kun päästään kunnolla pelaamaan. Uusiin asioihin Potter suhtautuu ihan ok. Se tutkailee maailmaa ja toimii sitten. Jonkin verran Potter kuitenkin reagoi esimerkiksi toisten koirien haukkumiseen tai johonkin muuhun. Potter on hiljainen koira, mutta se on kuitenkin haukahdellut jonkun kerran, ja esimerkiksi taloyhtiön talkoiden ensikokemus pennulle oli haukkurupeama, kun huomasi pihalla yllättäen normaalia enemmän ihmisiä ja toimintaa. Ja väsyn iskiessä on ihan mahdoton purija. Tarttuu sukkiin, lahkeisiin, käsiin ja ei todellakaan arvosta sitä, että siirretään muualle. En muista, että aiemmat pennut olisivat olleet ihan tämmöisiä (mutta voi olla, että aika kultaa muistot) :D.

Niin ja se sisäsiisteys, se varmaan kiinnostaa myös. Viikon aikana sisälle on tullut vain jokunen pissa/kakka. Potter aika hyvin osaa vinkata ulos, ja sinne se hyvin tekeekin tarpeensa. Yöt on nukkunut hyvin (ja pitkään) ja on ollut öitä, jolloin mitään ei sisälle ole ehditty tehdä.

Painotieto: 9-viikkoisena Potter painoi 5,3 kg.

Yhteispotretti lenkillä (20.5.2021)

Mielenkiinnolla jatkamme yhteistä matkaa ja tutustumista!

PS. Jos Potter-videot kiinnostavat, niin julkaisen niistä palasia Instagramin stooreissa, https://www.instagram.com/fitnsniff

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 ajatuksia aiheesta “Lauman uusi jäsen – Potter”