Agiverkkojen perään jatkettiin suoraan toisilla treeneillä. Kero sai siinä hetken levähtää, kunnes oli oma vuoro. Ja kaikenlaista uutta ja kivaa oli nyt tiedossa :) Ensinnäkin päätin kokeilla metsämäistä ympäristöä siinä samalla, kun maalihenkilöä häivytettiin piilompaan joka toistolla. Kolme jaksoa, kolme eri paikkaa ja yhteensä kymmenen toistoa. Ja hyvin poika kyllä jaksoi, ei painanut yhtään agi jaloissa ja intoakin oli ihan huimasti :)
Ensimmäisen jakson toistot (4) tehtiin seinämän luona. Aloitettiin sillä, että maalihenkilö oli kyykyssä siinä seinän vieressä, ja jokaisella onnistuneella toistolla siirtyi pikkaisen syrjään niin, että neljännellä toistolla oli piilossa kulman takana. Lähetyspaikka säilyi koko ajan samana siten, että vikalle toistolle lähdettäessä maalihenkilö (eikä kuppikaan) ei näkynyt. Meni kivasti, tosin jotain virheitä tuli eli Kero joutui menemään korjaamaan, mutta se ei lannistanut pentua laisinkaan. Yksi virhe esimerkiksi oli sellainen, että Kero ei jostain syystä ollutkaan saanut rullaa heti suuhunsa, vaan oli sinnikkäästi yrittänyt saada jotain oksaa suuhunsa. Ja jos asiat eivät heti mene niin kuin Kero haluaa, niin sieltä tulee kyllä koiralta vähän ärräpäitä ;) mutta kyllä se silti sitten petraa suoritustaan.
Toinen jakso (3 toistoa) tehtiin sitten semmoisen pienen kumpareen luona. Nyt oli jo vähän maastoakin siinä mukana eli maalihenkilön luokse ja sieltä päästäkseen pois piti tehdä vähän töitä. Yksi virhe esimerkiksi tuli siinä, että Kero tuodessaan rullaa törmäsi oksaan ja rulla tipahti siinä vaiheessa suusta. Ja tästähän seurasi automaattisesti uusi yritys. Vikalla toistolla maalihenkilö oli siirtynyt jo kumpareen takana olevien kivien luokse, joten vaihtelua tuli.
Kolmanteen jaksoon (3 toistoa) olikin sitten luvassa vähän enemmän haastetta. Lähetyspaikkana oli polku, ja maalihenkilö oli alkujaan viiden metrin päässä kuusen edessä seisomassa. Tähän väliin mahtui pieni oja, oksia ja muuta aluskasvillisuutta, joten jo pelkästään polulta näkyvyys maalihenkilölle (ja kuppiin) oli ainakin koiran tasolta jo haastava. Ekalla yrityksellä taisikin olla niin, ettei Kero heti löytänyt kuppia, mutta se ei lannistanut koiraa, joka etsimällä etsi kupin, koski siihen ja sitten otti rullan, ja toi sen minulle. Näytöllelähdöt olivat kyllä hätäiset (lähti heti rullan irroitusvihjeestä), mutta viilataan niitä erikseen kotosalla… Tokalle toistolle vähän vaikeutettiin, ja kolmannella toistolla maalihenkilö olikin sitten jo kokonaan piilossa. Tämä olikin itse asiassa aika vaikea, sillä Kero kyllä meni tökkäämään kuppia, ja oli ottanut rullankin, mutta oli jäänyt tarjoamaan sitä maalihenkilölle. Ei oikein tiennyt, mitä tehdä ja kun minäkin olin liikkunut polulla eteenpäin, niin lopulta Kero tuli takaisin ilman rullaa ja oli vähän sen oloinen, että oli parempi ottaa toisto kokonaan uusiksi. Sama lähtöpaikka, uusi yritys. Ja tällä kertaa meni nappiin. Kero haki rullan, puski oksien yms läpi rulla suussa vauhdilla luokseni (olin taas edennyt polulla muutaman metrin), luovutti rullan vihjeestä ja sitten ampaisi suorinta reittiä takaisin maalihenkilön luokse. Vautsi vau :) Täytyy kyllä ihailla tuon pennelin vauhtia tehdä asioita. En muista, että Myry olisi koskaan tehnyt ilmaisua noin suurella tarmolla tuollaisessa risukossa :D
Kotiläksyksi päätin näiden treenien pohjalta nyt ainakin hallitumpaa näytölle lähtöä. Nyt Kero tosiaan ampaisee näytölle heti, kun annan sille rullan irroitusvihjeen… Seuraavia treenejä varten pitääkin taas miettiä jotain uutta riippuen vähän paikasta, missä sitten treenaammekin.
