Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

4.5.2011 Treenit kaupunkimetsässä

Treenattiin vähän uusissa maisemissa, tällä kertaa Kivikon metsissä.

Myrylle oli luvassa etsintätreeni. Alue oli selvärajainen ja oli maastoltaan kohtuullisen monimuotoinen, vaikkei korkeuseroja siinä pahemmin ollutkaan. Hieman hakkuuta, vähän hiekkakuoppaa, polkuja, kohtuu avonaista metsää jne. Tarkoitus oli lähteä alueelle pohjoispäästä (sopivasti tuulen alapuolelta), mutta päästin koiran työskentelemään jo pohjoispäähän mentäessä. Eipä se mitään hajuja sillä matkalla napannut.

Ensimmäistä etsittiin tovi, ja siihenkin ehti mahtua kaikenlaista. Paikoin Myry liikkui ihan hyvin, ja sitten nähtiin keskellä aluetta pari ulkopuolista tyyppiä liikkumassa. Kutsuin Myryn pois lähistöltä ja se tuli, mutta lähti sitten uudestaan kohti tyyppejä. Annoin sitten mennä,  mutta huikkasin perään, että meillä on treenit, ettei kannata koirasta välittää. Yrittivät silittää, kutsuin Myryn takaisin ja Myry tuli. Ei se ilmaissut näitä tyyppejä. Ehkä olisi pitänyt antaa mahdollisuus heti alussa, mutta treenataan näitä sitten joskus toiste kontrolloidusti. Tyyppien jälkeen Myry keksi bongata jostain jotain epämiellyttävää kierimisen arvoista ja siinä meni sitten tovi.

Päästiin hiekkakuoppien lähellä, missä Myry sai sitten hajua ja teki löydön. Ensimmäinen maalihenkilö löytyi ja ilmaisu ok. Toinen löytyikin sitten jo ihan vähän matkan päästä, mutta ensimmäinen ilmaisu oli huono enkä sitä hyväksynyt (tiputti rullan ennen aikojaan ja tuli vierelle odottelemaan) vaan lähdin jatkamaan matkaa. Tämä oli samalla pieni testi Myrylle, jättääkö se maalihenkilön ja lähtee mukaani, vai meneekö uudestaan hakemaan rullan. Onneksi Myry läpäisi tämän testin ja rulla tuotiin perille asti toisella yrityksellä. Piilo oli aika loistava. Pieni maakuoppa, joka oli peitetty havunoksilla.

Tämän jälkeen jatkettiin alueen läpikäyntiä. Yhdessä kivikkopaikassa Myry työsti todella pitkään ja merkkasi kovasti kivenkoloihin. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään, mutta jotain siellä varmasti oli tai oli ollut, niin selkeä reaktio koiralla oli. Alue saatiin käytyä läpi, mutta yksi tyyppi jonnekin oli kuitenkin jäänyt ja niinpä lähdettiin siksakkaamaan aluetta läpi keskittyen niihin paikkoihin, missä Myryllä oli ehkä saattanut olla hajua. Ehti se vielä kertaalleen käydä jossain piehtaroimassakin.

Päädyttiin lähellä  yhtä autonraatoa ja siellä Myryllä oli jotain hajua. Sitten huomasin itse tyypin puussa parin metrin korkeudella. Myryllä oli vähän hajua, ja se irtoilikin kauemmaksi, mutta ei saanut tarkennettua. Siinä välissä Myry ehti käydä syömässä vähän jätöksiä. Kun koira ei tuntunut saavan tarkennettua, helpotettiin hieman siten, että tyyppi tuli vähän alemmas. Tämä auttoikin ja Myry nappasi hajun, kävi tsekkaamassa puun ja tuli ilmaisemaan.

Tällainen treeni siis tällä kertaa. Aikaa ei tullut katsottua, mutta varmaankin sellainen kolmisen varttia kokonaisuudessaan.

Viiman treeni tehtiin sitten jo pimeässä. Otettiin vain kaksi piiloa, jotka olivat samat puu- ja maakuoppapiilot kuin Myrylläkin. Ensin käytiin tekemässä puupiilo. Se oli aika jännä, koska se haju tosiaan levisi aika laajalle alueelle, mutta ihan hyvin Viima sitä jaksoi työstää. Välillä vähän arvelutti, että ehtiiköhän se napata hajun seuraavasta piilosta, mutta onneksi se oli sen verran kauempana ja tuulikin oli jo vähän kääntynyt. Pitkään Viima sai tehdä tarkentavaa työtä, mutta jossain vaiheessa se sitten hoksasi, mistä se haju tulee (ylhäältä), mutta ei heti ihan oikeata puuta bongannut. Ihan hyvä suoritus kuitenkin. Tyyppi oli yhtä korkealla kuin Myrylle ensimmäisellä kerralla eli ei kovin helppo homma.

Maakuoppapiilosta Viima sai eri paikasta hajun kuin Myry. Viima nimittäin meni piilosta ohi, irtosi kauemmaksi hiekkakuopan taakse ja palatessaan takaisin se sai hajun piilosta. Hieman Viima sai työstää hajun tarkennuksessa, mutta malttoi aloittaa ilmaisun vasta sitten, kun oli ihan kohdalla. Hyvä homma siis.