Pääsiäissunnuntaita vietettiin treenailun merkeissä Lahnuksen suunnalla (meille uusi paikka).
Myrylle otettiin pihalla perusilmaisut höystettyinä erikoisilla piiloilla. Ensimmäinen löytyi kiekkokaukalon sisäpuolelta (ovi kiinni). Myry kiersi kaukalon ja tarkensi hajun nousemalla kaukaloa vasten, nappasi rullan ja vei näytölle. Toinen oli kiipeilytelineessä ylhäällä, ei ongelmia. Kolmas löytyi sitten vähän kauempaa roskakatoksen sisältä (ovi kiinni). Myry paikallisti hajun ihan oikein, mutta ei tuonut rullaa, vaikka kävi ovella. Vähän avustin avaamalla oven, jolloin Myry luuli, että homma oli sillä selvä. Myry jäi hetkeksi sisälle istumaan, otti rullan, tuli sivulle, lähti samantien rulla suussa takaisin ihmettelemään ennen kuin malttoi taas tulla sivulle ja odottaa vapautus- ja näyttövihjeitä. Hassu koira.
Viimalle oli suunniteltu kokeenomainen treeni viereisessä maastossa. Alue oli vajaa 3 ha ja tallattu. Sillä aikaa, kun kolme tyyppiä meni piiloihinsa, teimme pihalla luoksepäästävyyttä ja hallittavuutta. Viima oli aika mahdoton, vaikka kuvittelin sen olevan aika väsynyt viime aikojen treeneistä (vrt. eiliset agitreenit). Se on ollut normisti ennen treenejä hiljainen, mutta nyt sillä oli haukku todella todella herkässä. Tehtiin useita toistoja luoksepäästävyyttä niin, että ”testaaja” tuli kättelemään ja myös niin, että me menimme kättelemään. Yksi häiriökoira oli siinä vieressä myös. Sinänsä nämä menivät ok, mutta Viima oli liian äänekäs. Otetaan tämä nyt harjoittelulistalle…
Ennen alueelle menoa otettiin sitten myös seuraaminen ja paikallaolo. Seuraaminen ihan riittävä. Paikallamakuussa ekalla yrityksellä Viima nousi, joten otettiin uudestaan. Nyt pysyi, mutta oli äänekäs :( Pari kertaa malttoi rauhoittua olemaan hiljaa, jolloin hetken päästä kävin sitä palkkaamassa. Ei pitkitetty sen enempää, vaan reilun parin minuutin päästä vapautin koiran ja lähdettiin etsimään. Lisätään tämäkin siis harjoiteltaviin asioihin…
Suunnitelma oli kiertää alue siten, että mennään pohjoisrajaa pitkin takakulmalle ja siitä sitten tehdään viistomainen halkaisu kohti koillista ja siitä vielä yksi poikkaisu lounaiskulmaan. Tuuli suurin piirtein idästä/kaakosta.
Viima oli aika vireessä, ja irtoili varsin hyvin jo heti alkuun. Läheisen talon piha-alue kiinnosti, ja sinne Viima oli kovastikin menossa, mutta sain kutsuttua takaisin alueelle. Hieman Viima haukuskeli ympäriinsä, sitten irtosi ja hetken päästä kuului jo haukkua. Mutta ei ollut vielä maalihenkilöllä. Hetken päästä tästä alkoi sitten kunnollinen haukku, ja ensimmäinen maalihenkilö oli löytynyt.
Tarkoitus oli palata suunnitelman mukaisesti takarajalle, mutta tehtiinkin sitten muutos, kun Viima mieluummin lähti toiseen suuntaan. Mentiin siis sinne, ja päädyttiin kulkemaan itärajaa pitkin korkeuskäyrän lähellä. Siitä Viima sitten irtosikin vähän syvemmälle, ja aloitti haukkumisen. Maalihenkilö löytyi puuhun kiivenneenä.
Tämän jälkeen jatkettiin takaisin alueen rajalle, ja rajaa pitkin takakulmaan. Tarkoitus oli tutkia läpikäymätön alue. Pienen kiipeilyn jälkeen näin, että Viimalla on haju (häntä liikkui eri tavalla), ja sitten se aloittikin haukkumisen. Kun menin paikalle, ei näkynyt mitään. Kaatuneen juurakon luona tosin oli joltain sienestäjältä jäänyt veitsi tuppeineen. Kun esine oli napattu, Viima jatkoi edelleen hommiaan, kävi vielä haukkumassa juurakkoa toiselta puolelta ennen kuin jatkoi vielä tarkentamistaan viereiselle kaatuneelle puulle. Nyt muuttui taas koiran olemus, ja haukku jatkui nyt entistä intensiivisemmin. Oksien kätköihin oli piiloutunut makaava maalihenkilö. Aika jännästi haju sitten kantautui viereen, ja jännä, että sieltä löytyi esine.
Etsiminen oli ohitse tasan 20 minuutissa. Koira liikkui kivasti, ja ilmaisut olivat pääasiassa ok. Koira tosin haukuskeli vähän turhia tällä kertaa, ja tuo viimeinen löytö oli myös vähän hämäävä.
Seuraavassa Paikkatietoikkunasta nappaistu kuva alueesta sekä summittaiset piilopaikat sekä meidän (ihmisten) kulkema reitti.
