Pitkästä aikaa päästiin mekin Viiman kanssa vähän etsintätreenailemaan eli treeneissä meille oli valmiiksi suunniteltu alue ja piilotettu maalihenkilöt. Alue rajautui tien molemmin puolin eli kyseessä oli etsintä kytkettynä.
Viima oli alkuun vähän turhankin vireessä, mikä purkautui taas hieman ääntelynä. No, matkaan ei lähdetty ennen kuin koira rauhoittui (ainakin näennäisesti). Aloitettiin vasemmalta puolelta ja ihan mukavasti Viima kiipeili kasoille jne. Sitten nappasi hajua oikealta puolelta, mutta ei jostain syystä taidettu mennä sen tarkemmin sitä tutkimaan. Viima merkkasi kovasti lisää oikealle puolelle ja käytiin sitä vähän tutkimassa, mutta palattiin takaisin. Matkan jatkuessa Viima bongasi edelleen tämän saman hajun ja päätin antaa koiran työstää tämän hajun loppuun asti. Maalihenkilö löytyi hankeen hyvin kaivautuneena…
Jatkettiin sitten matkaa ja päästiin lopulta jonkinlaisen siilon lähistölle. Käytiin vähän tutkimassa sitäkin. Heti, kun päästiin rakennuksen luokse, Viima alkoi haukkua. Sillä oli siis selkeä haju. Ei kuitenkaan heti päästy sisälle eikä lähdetty rakennusta kiertämään, kun pienellä työllä saatiin kuin saatiinkin vähän rakoa oveen, jotta koira mahtui siitä sisään. Rakennuksen perältä löytyi seisova maalihenkilö (jonka kohdalla olisi ollut avonainen sisäänkäynti…).
Jatkettiin edelleen matkaa, mutta en muista saiko Viima mitään hajuja vai ei. Mentiin sitten pidempi pätkä ja lähdettiin tulemaan jo takaisin päin. Edettiin sen verran pitkälle, että meitä pyydettiin palaamaan takaisin ja niinpä jatkettiin sitten tarkemmin siilon kohdalta. Annoin Viiman etsiä vapaammin metsän puolella ja niinpä se sitten nappasi hajun ja meni haukkumaan erään kuusen juurelle. Itselläni ei ainakaan ole mitään muistikuvaa, olisiko Viima saanut tästä jo hajua silloin, kun siitä ohi mentiin, mutta ilmeisesti tuossa kohdin tuuliolosuhteet olivat haastavammat.
Tämän löydön jälkeen jatkettiin alueen loppuunkäymistä. Tien kääntyessä Viima sai hajun, joka tuli potkukelkkaan sidotusta kaulaliinasta. Viima nuuskutti liinaa ja yritti hampaillaan vetää sitä irti ennen kuin aloitti ilmaisun. Hienoa, esinekin bongattu.
Tämän jälkeen annoin Viimalle vähän turhankin vapaat mahdollisuudet liikkua ja niinpä Viima kävi tekemässä metsän puolella oman lenkkinsä ja myös toisenkin. Tämän toisen lenkin aikana Viima sitten teki löydön neljästä maalihenkilöstä, joka oli aika lähellä tienreunaa puskassa piilossa. Jälkeenpäin ajateltuna Viima oli tainnut merkata tämän hajun jo silloin alussa, kun ensimmäisiä kertoja tien oikealle puolelle oli menossa.
Hieman potutti omat mokailut. Ja tulihan tuossa taas selville sekin, missä Viiman ”cookie” on ja se ei ainakaan ole minä :D No, siinäpä sitten hyvää työnsarkaa, kun osallistumme Susan Garrettin Recallers-nettikurssille piakkoin.
Myry pääsi myös vähän etsimään. Alkuun otettiin pieni pätkä kytkettynä etsimistä. Tienvarrelta ennen hiekkakuoppaa Myry bongasi ensimmäisen tyypin ja kävi hakemassa rullan. Jostain syystä Myry päätti, ettei rullaa kannata tuoda minulle asti vaan jäi hengailemaan kinoksen päälle (ei laskeutunut tielle) ja tiputti rullan. Yritti siinä sitten korjata tilannetta ottamalla rullaa uudestaan suuhun siinä onnistumatta ja tuli sitten ilman rullaa perusasentoon nököttämään vierelleni. Kun mitään reaktiota meikäläisessä ei tapahtunut, päätti Myry tehdä oikean päätöksen ja mennä piilolle uudestaan, ottaa rullan ja tuoda se loppuun asti minulle takaisin. Hieno homma.
Tämän jälkeen jatkettiin hiekkakuopalle, missä päästin Myryn vapaaksi. Koira lähti vauhdilla etsimään ja kuopan toisesta päädystä se teki löydön. Kun Myry tuli kinosten takaa esille, niin yllätys oli kovin suuri, kun Myry tuli aivan käsittämättömän hurjaa vauhtia rulla suussa! En muista, milloin Myryllä olisi ollut tuollainen vauhti rullaa tuodessa, vau! Näytölle mentiin sitten varmaan vieläkin kovempaa :D
Kolmatta lähdettiin etsimään takaisin päin, ja hetken päästä Myry nappasi hajun tästäkin. Tällä kerralla vaadittiin pieni hankikanto rullan tuomiseen ja etenkin näytöllä Myry sai odotella tovin, jotta pääsin itse kömpimään paikalle.
Hyvä treeni siis Myrylle. Ja loppuleikeissä tulikin sitten huomattua myös Myrynkin osalta, että Recallers-kurssi on erittäin tarpeen sillä vetoleikin päätteeksi Myryn mielestä oli kivempaa viskellä lelua itsekseen kuin tarjota sitä minulle uutta leikkituokiota varten :D
