Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

18.8.2012 Yhteistreenailemassa Bengtsårissa

Lauantaina osallistuin Myryn kanssa Helsinki-Uudenmaan pelastuskoiraporukoiden yhteistreeneihin, jotka tällä kerralla järjesti HEPeKo Bengtsårin leirisaarella. Odotus oli suuri, tämän treenin takia tulimme Itä-Suomestakin takaisin jo perjantaina ja oma synttärikekkeröintikin vaihtui tähän ;)

Paikalle saavuimme kimppakyydillä, ja sen jälkeen odottelimme venekuljetusta varsinaiselle tapahtumapaikalle. Kuljetus saapui, ja parilla kuljetuksella pääsimme koko porukka saareen ilmoittautumaan ja odottamaan työnjakoa.

Aika nopeasti saatiin koirakot kasaan ja alueet jaettua. Tarina lyhykäisyydessään meni niin, että kymmenen erityisluokkalaista oli kadonnut jonnekin, ja niitä piti lähteä etsimään.

Meidän kartturimme tuli Raaseporista, uusi tuttavuus meille. Tämä onkin yksi yhteistreenien parhaista puolista. Porukoita sekoitetaan, opitaan tuntemaan toisemme ja työskentelemään yhdessä yhdistys/liittorajoista huolimatta.

18.8.2012 Myryn alue – ensimmäinen osa

Alueemme oli aika iso, karkeasti laskettuna 500m x 400m, rajoina olivat meri, kielletty alue ja linja. Alueen itärajalla oli laavu, lisäksi alueella oli paljon kalliota, pari pientä suota, kunnon metsää ja sodanaikaisia korsuja. Jo pelkästään alueelle oli jonkin verran matkaa (20min), ja meidän piti vielä kiertää kielletty alue. Suunnitelmana oli kiertää rantaa/rantakalliota pitkin laavulle, ja sieltä sitten halkaista alue, ja sulkea alueen pohjoisosa (rajautui sopivasti polkuun). Sää oli lämmin, välillä tuli pieni tuulenhenkäys, mutta muuten tuulensuunta tuntui vaihtelevan. Myry ei hirveästi irronnut, vaan kulki lähistöllä.

Päästiin lopulta laavun lähistölle, missä Myry selkeästi ryhdistäytyi ja alkoi liikkua ihan eri tavalla. Koiran reaktio oli todella selkeä, joten mentiin perässä. Hetken päästä metsän puolelta Myry palasi rullan kanssa. Siellä löytyi yksi kadonnut istuskelemasta. Tähän meni vajaa tunti siitä, kun olimme alueelle tulleet. Haastattelimme kadonnutta, ja saimme johdolta ohjeistuksen saattaa kadonnut johtopaikalle. Annoin Myryn liikkua vapaasti, jotta näkisin, jos se reagoisi matkalla mahdollisiin hajuihin. Löytymättä oli vielä henkilöitä, eikä löydetty halunnut kertoa, missä hänen kaverinsa olivat tai oliko heitä siinä lähistöllä. Paluumatka johtopaikalle kesti yllättävän pitkään (taisimme kiertää vähän turhaa), mutta lopulta olimme perillä. Kaikkiaan tähän meni pari tuntia, matkaa kertyi itselle vajaat viisi kilometriä.

18.8.2012 Myryn alue – toinen osa

Pidettiin johtopaikalla hieman taukoa. Sitten jatkoimme meidän tehtävää eli palasimme takaisin alkuperäiselle alueelle ja jatkoimme etsimistä. Paluumatkalla Myry oli reagoinut hieman polun poikki halkaisseella kalliolla, joten päätimme aloittaa siitä. Tarkoitus oli tarkistaa alueen pohjoisosan kalliot ja metsäpläntti, palata laavulle ja siitä sitten jatkaa rantaa pitkin kohti seuraavaa rajaa. Myry alkoi olla jo aika väsynyt, eikä se juurikaan irtoillut. Parissa kohtaa se kyllä reagoi taas selkeämmin, mutta tuloksetta. Suurimmat reaktiot olivat, kun lähestyimme laavua ja olimme sen lähellä olevien korsujen luona. Olimme ne tarkistaneet edellisellä kerralla, mutta nyt Myry reagoi toisin kuin viimeksi. Mitään ei löytynyt, joten todennäköisesti meidän aiemmat hajut sotkivat siellä.

Käytiin alueen rajaa läpi, tarkistettiin korsut, otettiin lamputkin esille, kun pimeys alkoi tulla. Etelärajan kallioilla Myry reagoi taas vähän, mutta tuloksetta. Tsekattiin täsmäiskumaisesti sieltäkin suunnalta pari korsua. Päädyttiin sitten linjalle, jota pitkin rajattiin aluetta ja edelleen tarkistettiin eteemme tulleet korsut. Sen jälkeen olimmekin kiertäneet alueen, ja soitettiin johdolle. Myry oli tässä vaiheessa jo tosi naatti, joten vaikka aluetta jäikin tarkistamatta (lähinnä alueen eteläosan keskeltä), niin meidän osalta tämä oli tässä. Saimme johdolta luvan palata takaisin.

Paluumatkalla Myry sai tehdä ”löydön”, joten ihan tyhjin vatsoin ei raskaalta reissulta tarvinnut palata. Takaisin johtopaikalla matkaa oli kertynyt lähes kolme tuntia ja kilometrejä vähän päälle kuusi. Olipahan rankka reissu. Vaikka fyysisesti itse olisikin jaksanut, niin kyllä siinä pimeyden tullessa alkoi jo keskittymiskyky heikentyä. Taukoja kyllä pidettiin aina välillä, mutta ehkä niitä olisi voinut pitää useammin ja selkein väliajoin eikä silloin, kun sellaiselta tuntui.

Loppuyhteenvedossa selvisi, ettei meidän alueella tosiaan muita sitten ollut kuin tämä jo löydetty. Tämä oli hyvä tieto, ja vahvisti luottamusta väsyneenäkin työtään tekevään koiraan. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan, kiitokset siitä järjestävälle yhdistykselle sekä kaikille, jotka harjoitukseen osallistuivat! :)

Väsynyt Myry.