Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

19.11.2010 Talviset hälytreenit

Viikolla ehti sopivasti sataa useampi sentti lunta, joten niinpä perjantain hälytreenit pidettiin sitten lumisissa olosuhteissa ja pienessä pakkasessa. Kadonneiksi oli ilmoitettu aikuinen ja lapsi, ja niitä sitten lähdimme etsimään.

Ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä tienvarsietsintää (edestakaisin, yhteensä 1,5 km). Aloitettiin vasemmalta puolelta ja aika pian Viima merkkasi kovasti tien oikealle puolelle ja olisi halunnut kovasti mennä sinne. Ilmoitettiin tästä johdolle ja paikka piti merkata karttaan. Kynää ei ollut matkassa, joten kipaistiin takaisin autolle. Kun päästiin taas samaiseen kohtaan, niin Viima edelleen meni tuonne oikealle puolelle ja päätin antaa koiran tarkistaa vähän pidemmälle. Tiestä muutama metri syvemmällä olikin jotain, mitä Viima alkoi ilmaisemaan kunnolla. Löytyi neuletakki. Tulipahan taas opittua, että niitä suunnitelmia voi muuttaa tarvittaessa…

Jatkettiin sitten matkaa ja noin puolivälistä löytyi pieni kinnas, mutta sitä Viima ei pahemmin noteerannut (ei ilmaissut). Ilmoitettiin johdolle kuitenkin. Ennen kääntymispistettä Viima bongasi lumesta jotain, haukahti ja alkoi innoissaan kaivaa esinettä tarkemmin esille. Siellä oli muovinen teletappilelu :D Viima päätti sitten pitää hieman omaa kivaa lelun kanssa. Takaisin päin tultaessa oli joitain kohtia, joissa Viima kovasti merkkasi metsään päin ja näistä kaikista ilmoitettiin johdolle. Mitään ei kuitenkaan enää löytynyt.

Tämän jälkeen meille oli vielä yksi alue jäljellä. Alueen rajoina olivat kolme tietä sekä metsää (suunta). Luoteispäässä oli isompaa, kuusikkoista rinnettä. Alueelle ei kuulunut siinä kupeessa ollut piha/rakennusalue. Aloitimme itään vievää tietä pitkin. Viima teki ihan kivasti töitä metsän puolella ja kun sitten menimme muutkin metsään, niin ihan hyvin Viima työskenteli, irtoili ollen kuitenkin siinä lähistöllä. Päästiin sitten luoteisrajalla olevalle tielle, kartturi meni tietä pitkin ja minä menin Viiman kanssa vähän syvemmällä rinteen alapuolella. Päästiin kolmannelle tierajalle ja koska olimme jo lähellä piha-aluetta, päätimme poikkausta tästä takaisin syvemmälle eli kivuta rinnettä ylös. Siinä vaiheessa koira irtosikin taas hyvin ja hetken päästä alkoi kuulua haukkumista. Siellä rinteen päällä kuusten kätköistä löytyi alle kouluikäinen tyttö äitinsä kanssa :) Hienosti toimittu :)