Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

21.8.2012 Kaupunkimaastotreeniä

Suunnitelma oli kohtuullisen selvä: nopeat ilmaisut lyhyillä etäisyyksillä tavoitteena tehdä helppo palauttava treeni Myrylle ja Viimalle vastaavasti hauskaa puuhaa.

Kun pääsin paikalle, oli siellä aivan loistavia elementtipiiloja, ja muutin suunnitelmaa. Tyhmä minä.

Myrylle oli neljä piiloa, joista kolme elementtien seassa ja yksi metsän puolella. Elementit olivat aika haastavia, ja ekan (ylhäällä) tarkentamisessa Myry sai tehdä töitä. Toinen oli rykelmän keskellä yhdessä aukottomassa elementtirenkaassa. Haju levisi vähän jokaiseen renkaaseen, ja Myry ilmaisi jokusta niistä. Lopulta nousi sen verran renkaita vasten, että tarkensi oikeaan renkaaseen.

Kolmas piilo oli rautakehikon sisällä (koiralla ei pääsyä yli). Myry työsti tämän ihan ok, vaikka unohti ensin ilmaista (tuli takaisin ilman rullaa), mutta huomasi itse tämän.

Neljäs menikin sitten jo enemmän pieleen, kun Myry meni ensin syömään p*skaa, ja sen jälkeen etsittiin hetki ihan väärästä suunnasta. Meni vähän ilmaisutreenin tarkoitus pieleen, eikä sellaista helppoa ja innokasta loppua tullut (toki vikan osalta näytölle mentiin vauhdilla).

No joskus näin. Olisi vain pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa eikä tehdä treenistä tarkoitukseen nähden liian haastavaa.

Viimalle oli kolme piiloa samoilla elementtikasoilla, mutta piilot olivat siten, että koiralla oli pääsy piiloilijan luokse.

Viima oli ihan hurjassa vireessä (olisi Myrykin joskus näin vauhdikas), mutta siitä huolimatta löysi kaikki kolme varsin nopeasti ja näppärästi. Vikaa joutui kyllä tarkentamaan hetken, vaikka hajulla olikin. On se vain hassu koira, ja onneksi treeniltä saatiin sitä, mitä haettiinkin :)