Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

8.5.2013 Myryn kanssa Hupeko-treeneissä

Keskiviikkoilta vietettiin hyvissä sääolosuhteissa hyvien Hupeko-yhteistreenien merkeissä Siuntiossa. Treenien järkkääjinä olivat tällä kerralla LUP ja Vantaa.

Treenien alkuun normaalit ilmoittautumiskuviot, minkä jälkeen koirajohto teki alueet ja jakoi koirakot. Meille osui koirallinen pari, joten siinä pääsi itsekin sitten kartturoimaan. Kartturointi oli itse asiassa ihan kivaakin, vaikka saikin liikkua aika ripeästi perässä ja yrittää pysyä kartalla. Alueen rajat olivat kuitenkin kohtuullisen selkeät, joten suurempia ongelmia sijainnin paikantamisessa ei ollut. Myös viestiliikennettä oli hyvä harjoitella, kun sitä ei noin normaalisti tule tehtyä ollessaan koiranohjaajana.

Myry pääsi hommiin kakkosalueelle. Alue rajoittui metsätiehen, siitä erkaantuvaan ojaan, joka päättyisi polulle ja loppuosa rajaa olisikin sitten autotietä. Senhetkiset tuuliolosuhteet huomioiden lähdettiin etenemään metsätietä pitkin, tarkoituksena mennä ojalle ja kiertää sen myötä ensimmäinen isompi nyppyläkokonaisuus. Kun pääsimme ojalle, niin Myry sai selkeän reaktion ja lähti vauhdilla etenemään, ja eipä aikaakaan, kun Myryä ei enää näkynyt eikä kuulunut (kuvasta näkyy, että irtosi hyvinkin sen n. 200m). Jatkettiin sitten etenemistä. Pian alkoi kuulua kilinää rinteen suunnalta, ja sieltä Myry sitten laukkasi rulla suussa. Ja eikun näyttöliinaan ja menoksi. Ihan kivasti Myry jaksoi vetää rinnettä ylös, mistä löytyi makaava maalihenkilö, näyttömatka jotain 50m. Hieman sekavaa käyttäytymistä oli löydetyllä eli välillä oli rauhallisesti, välillä tuli itkua ja huutoa, mutta saatiin annettua tarvittava ensiapu. Siitä sitten lähdettiin viemään löydettyä autoille.

Löytöpaikka. Myry irtosi heti ojalle päästyään.
Löytöpaikka. Myry irtosi heti ojalle päästyään.

Tämän jälkeen jatkettiin vielä alueen läpikäyntiä. Tarkoituksena oli jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti eli palattiin kohti löytöpaikkaa (suoraan), koska saattoi olla mahdollista, että jossain siellä lähellä voisi olla muitakin (kadonneiden määrä ei ollut tiedossa). Siellä sitten haravoitiin aluetta pitkin ja poikin.

Kyllähän sen Myrystä sitten näki, että parhaimmat energiat menivät jo tuohon ekaan löytöön ja loppuetsiminen oli lähinnä lenkkeilyä. Pari reaktiota kuitenkin tuli. Yksi oli jännä, sillä Myry jähmettyi yhden kallioseinämän kohdalla seisomaan hiljaa ja oli jotenkin oudon oloinen. Toisessa kohtaa Myry sitten irtosi syvemmälle, mutta sieltäkään ei sen kummempaa (olimme itse asiassa menneet siellä suunnalla aiemmin). Kolmas reaktio tuli sitten alueen kaakkoiskulmassa hiekkakuoppien liepeillä.

Päätettiin palata tietä pitkin takaisin autoille, ja kun Myry ei kovin tuoreelta vaikuttanut (vaikkakin meni tiellä aikas vauhdikkaasti edellä), niin päätettiin vaihtaa toinen koira jatkamaan alue loppuun. Kun ilmoitimme tästä sitten johtoon, niin meidät pyydettiin palaamaan takaisin ja treenit olivatkin sitten jo ohitse. Loppualue oli tyhjä.

Myrylle yhteensä etsimistä semmoiset pari tuntia. Löytöön meni kymmenen minuuttia, ja loppuun sitten reippaasti puolitoista tuntia. Hyvät treenit, ja erityisen tyytyväinen olin tuohon Myryn ekaan osioon. Kyllä se vanhakin vielä osaa ja taitaa ja myös irtoaa, jos haju vain nenään tulee. Ja löydetyltä tuli kehuja Myryn hyvästä käytöksestä, eli plussaa sekin :)

Myryn alue 8.5.2013.
Myryn alue 8.5.2013.