Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

21.4.2009 Hälytreeneissä

Tänään oli luvassa jännät hälytreenit, joissa paikalla oli yhdistyksestä kokenut henkilö arvioimassa, voisiko Viiman kanssa mennä mahdollisiin hälytyksiin (eli merkataanko koira yhdistyksen hälykorttiin).

Alueelle oli nähty menevän hieman laitamyötäisessä 4 miestä ja 1 nainen ja heitä piti lähteä etsimään. Alue oli sopivasti rajattu polun molemmin puolin 50m päähän rajoittuen linjaan, pituutta polulla oli kokonaisuudessaan reilut 500m (eli ala 5 ha).

Suunnitelmana oli lähteä kiertämään alueen rajoja. Eka piilo löytyikin aika nopsaan, naishenkilö oli ojan vieressä makoilemassa. Viima ilmaisi ok, välillä joi ojasta vettä. Sitten jatkoimme alueen läpikäyntiä, kunnes Viima poikkesi metsän puolelle ja kauemmaksi. Sitten kuuluikin haukkua. Mieshenkilö löytyi makoilemasta toisen ojan vierestä. Ilmaisu oli ok, ja välillä juotiin vettä ojasta.

Tämän jälkeen jatkettiin alueen kiertämistä, ja lähellä linjoja Viima selkeästi halusi liikkua enemmän itään pellolle, mutta sieltä ei kuitenkaan löytynyt mitään, joten jatkettiin alueen kiertoa. Toisessa paikassakin Viimalla oli jotain hajua (kallioilla hieman alueen ulkopuolella). Kun alue oli käyty kierretty, mietimme hetken alueen kohtia, jotka oli vielä läpikäymättä. Etenkin huomiota kiinnitettiin sellaisiin kohtiin, joissa haju ei välttämättä saavuttaisi koiran nenää eli tarkoitus oli kiertää hieman alueen ulkopuolelta etenkin tuo alueen pohjoisosa.

Kun olimme saapuneet alueen pohjoispäähän pellolle, näimme jonkun henkilön juoksevan jonnekin pusikkoon. Viima oli tässä vaiheessa kiinni enkä heti tohtinut päästää perään, jos kyseessä oli joku paikallinen. Lopulta päästin Viiman etsimään ja kierrettiin pellon päässä olevaa ryteikköä. Haju tosiaan meni niin, ettei koira sitä helpolla saanut, mutta lopulta Viima paikallisti hajun, kun kadonnut henkilö oli siinä lähistöllä makoilemassa.

Sitten jatkettiin vielä linjan kohdalla olevien tiheikköjen keskellä ja vielä alueen keskiosaa, mutta niistä ei löytynyt enää mitään. Koko etsimissessioon meni aikaa pari tuntia. Sinä aikana Viima liikkui ihan kivasti lähistöllä ja välillä vähän kauempana (liikkuminen kuului kuitenkin eli ei niin kaukana kuitenkaan), totteli luoksetuloja riittävästi jne. Yhdessä kohdassa koiran nenän edestä lähti jänis, jota Viima hetken verran ajoi, mutta palasi lähes samantien takaisin, ja toisella kerralla Viima kävi moikkaamassa viereisellä alueella etsinyttä koirakkoa, mutta muuten oli suht kuuliaisella päällä.

Kokonaisuudessan hälytreenit sujuivat ihan mukavasti, Viima jaksoi hyvin ja sai hyväksynnän mennä mukaan etsintöihin. Mainitaan vielä, että kartturina toiminut henkilö suoriutui tehtävistään myös loistavasti ja piti tarkkaan huolta, missä mentiin ja mitä oli käymättä jne. Itse ei tarvinnut huolehtia siihen puoleen laisinkaan. Lisäksi mukana olleelta henkilöltä tuli paljon hyviä vinkkejä, joista toivottavasti edes osa on jäänyt mieleen. Treenin jälkeen kotona kyllä väsytti sekä minua että koiraa, oli se varmasti aika väsyttävä treeni myös henkisestikin eikä vain fyysisesti.

Tässä pieni piirros alueesta. Punaisella merkattu alue, vihreällä löydetyt, keltaisella alueelle saapumiskohta ja pinkillä tarkemmin käydyt kohdat.

21.4.2009 Hälytreenit