Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

27.10.2012 Taajamahälytreeniä

Lauantai-illan ohjelmistoon kuuluivat hälytreenit, joihin Myryn kanssa osallistuin. Meitä oli yhteensä neljä koirakkoa, joiden kesken yksi isompi alue jaettiin. Etsittäviksi ilmoitettiin neljä henkilöä (kolme miestä ja yksi nainen), jotka saattoivat olla vähän epämääräisessä vireessä.

Myryn alueeksi tuli alueen pohjoisosan itäpuoli. Alue rajoittui ulkoilutiehen pohjoisessa ja idässä, polkuun lännessä ja etelässä sitten maaston merkkeihin / suuntaan. Ennen alueelle menemistä katsottiin, miten tuuli liikkuu ja sen perusteella päätettiin, että järkevintä olisi aloittaa länsirajalta etelään. Suunnitelma piti myös alueelle saavuttuamme.

Myry irtosi heti kivasti (siellä oli aika tuoreet hajut, koska toinen koirakko oli mennyt polkua pitkin hieman meitä ennen), vaikkakin oli kovasti menossa toisen koirakon alueelle. Luoksetulot kuitenkin toimivat, eikä Myry menettänyt toimintakykyään, vaan innokkasti jatkoi irtoilujaan. Jonkin matkaa kuljettuamme Myry sitten irtosi kallionyppylän taakse. Meno oli sen verran tarmokasta, että lähdettiin perään. Ja hetken päästä Myry sitten palasikin rullan kanssa takaisin. Siitä sitten vauhdilla näytölle, missä kuusen alta paljastui juopotteleva mies. Pienen haastattelun jälkeen mies ilmaisi halukkuutensa lähteä meidän matkassa metsästä pois. Mies myös ilmoitti, ettei pahemmin pidä koirista ja että oli tönäissyt Myryä, joka sitten oli ulahtanut hieman. Yhtä kaikki, se ei ainakaan Myryn toiminnassa mitenkään näkynyt. Myryhän välillä saattaa äännähtää/vinkaista maalihenkilön luona, joten saattoi olla sitäkin nytten, meille asti ei ainakaan kuulunut mitään.

Johtopaikalla meille tarjottiin mahdollisuus jatkaa alueemme läpikäyntiä, mutta päätin, että meille riittää. Etsimisosuus oli vain viisi minuuttia plus siirtymät. Tämä vaikutti aika motivoivalta treeniltä, ja oli kiva kerrankin lopettaa treeni silloin, kun koirassa vielä olisi virtaa.

Myryn treeni