Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon ja Potterin elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

13.4.2011 Erilaista etsintää

Erilaista etsintää siksi, että pääsimme Viiman kanssa käymään mielenkiintoista aluetta läpi Kontulassa Helsingissä. Kalliota, linnoitusta ja kuitenkin keskellä taajamaa eli varsin jännä yhdistelmä.

Kooltaan alue oli noin 350m (polku) x 100m (polku) x 200m (hiekkatie) x 150m (hiekkatie). Lähdettiin etenemään tuota pidempää polkua pitkin kohti, joka risteytyi alueen poikki menevän toisen polun kanssa n. 250m matkan jälkeen. Suunnitelmana oli edetä tätä polkua pitkin ja kiertää alue s-muotoisesti läpi. Alkuun Viima meni kytkettynä, mutta päästin sen sitten vapaaksi kallion laella. Juoksuhautoihin oli koiraa vähän hankala saada menemään, mutta eipä niistä tällä kertaa hajuja tullut. Hieman vaihtelevuutta Viima sai edestä lähteneestä jäniksestä, jonka perässä Viima parikymmentä juoksuloikkaa otti ennen kuin kääntyi takaisin jatkamaan hommia, hyvä näin.

Alueella oli myös liikkumassa koiranulkoiluttaja, joka yhdessä vaiheessa palasikin alueelle takaisin (jolloin kytkin taas koiran hetkeksi kiinni). Tätä ennen Viimalla oli joku haju, mutta sen tarkennus ei tuottanut tulossa. Kytkettynä olimme taas jatkamassa matkaa, kunnes hoksasin vilkaista itse taakse. Huomasin pienen aukon maastossa, ja niinpä menimme Viiman kanssa sitä vähän tarkistamaan. Viima reagoi selvästi aukkoon, heilutti hieman häntää ja meni aukosta sisälle ja alkoi haukkua. Itselläni ei tietenkään ollut lamppua mukana, joten en nähnyt, mitä siellä aukossa oli. Viiman haukku ja olemus ei kuitenkaan ollut vielä sellainen, että se oikeasti ilmaisisi. Hetken pienessä pimeässä tilassa oltuaan Viiman olemus muuttui ja häntä alkoi heilua ja haukkukin muuttui – sieltä siis oli löytynyt ihminen :)

Käytiin aluetta läpi ja jonkin ajan päästä Viima erkani, ja aloitti vähän erilaisen ilmaisuhaukun. Koira seisoi pienen jyrkänteen laella ja haukkui alaspäin. Siellä vastakkaisen jyrkänteen alapuolella näkyi seisova mieshenkilö. Hyvin siis ilmaistu, vaikkakin vähän kaukaa (koira ei mennyt alas), mutta olin kuitenkin tähän ihan tyytyväinen, koska ilmaisu ja löytö oli niin selkeä. Oli siellä sitten vielä toinenkin (tuttu) henkilö piilossa myös, mutta oli ollut poissa näkyvistä, että näkyisi vain tuntematon tyyppi.

Jatkettiin vielä alueen läpikäyntiä, ja pientä haastetta antoivat alueella näkyvät jäljet, joihin Viima kovasti reagoi ja sen mukaan tutkittiin hieman tarkemmin. Nämä eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta (takajäljet edelliselle piilolle), joten jatkettiin alueen käymistä suunnitelman mukaisesti. Aika pian Viima sitten irtosi ja alkoi haukkua. Jostain kallion kolosesta löytyi vielä yksi maalihenkilö.

Hieman jäi aluetta käymättä, mutta muuten koira kävi ihan mukavasti aluetta läpi. Työskentelyä ei häirinnyt, vaikka tiellä olikin muita liikkujia (Viima ei mennyt tielle vaan pysyi alueella). Autoilta autoille takaisin kului yhteensä n. tunnin verran, alueelle oli pieni kävelymatka. Tällä kerralla Viima etsi ilman liivejä, mikä ei ollut mikään ongelma koiralle.

Myrylle otettiin sitten ihan vain ilmaisutreenit läheisen koulun lähistöllä. Ensimmäinen oli kivasti oven suussa kärryjen takana. Hyvin Myry ilmaisi ja näytölle puski kärryjen läpi. Toinen oli aika hauska, sillä maalihenkilö oli ryöminyt puuportaikon alle. Kun Myry sai hajusta kiinni, se juoksi vauhdilla rappuset ylös, katsoi ovea, nappasi rullan ja toi sen. Näytölle koira lähti yhtä innolla ja meni maahan oikein pätevästi kuono kohti ovea :D Kun sanoin maalihenkilölle, että saa palkata, koira oli aika yllättynyt, kun maalihenkilö olikin portaikon alapuolella n. puolisen metriä koirasta oikealle. Haju ilmeisesti tuli niin vahvana siihen ylös, ettei Myry epäröinyt yhtään, vaikkei ollutkaan päässyt näkemään henkilöä.