Osallistuttiin Keron kanssa Klaukkala-Lepsämän SPR-osaston ja UPK:n yhteistreeniin, jossa mukana oli parikymmentä ihmistä ja neljä koiraa. Alkujaan ajattelin mennä paikalle vaikka vain maalihenkilöksi tai kartturoimaan, mutta päästiinkin Keron kanssa maastoon.
Mukaan maastoon saimme kolme henkilöä, joille alkuun opastin vähän suunnistuksen teoriaa, mm. miten otetaan suunta. Lisäksi kerroin vähän, miten koiran kanssa metsässä edetään, miten koira ilmaisee ja muuta sellaista. Kerroin myös, mikä olisi alustava etsintätaktiikka.
Treenin kulku oli sellainen, että lähdimme matkaan toisena koirakkona ja siirryimme alueelta toiselle sitä mukaa, kun edellinen alue vapautui. Alueita oli yhteensä kolme noin hehtaarin kokoista plänttiä, ja jokaisella oli ea-rasti.
Ensimmäisellä rastilla oli kaksi henkilöä, joista toinen oli rastivahti ja toinen ensiapua kaipaava henkilö, joka oli hieman huolimattomasti kirvestä heilutellut. Kero irtosi tälle piilolle aika kaukaa, joten ilmaisumatkaa tuli jonkin verran. Kero oli alkuun ollut vähän hämmentynyt, kun paikalla olikin pari henkilöä, mutta oli sitten ottanut rullan ja lähtenyt. Onneksi tässä toinen oli tuttu henkilö, joten ehkä se vähän auttoi hämmennyksessä. Näytöllä mukanani olleet vähän katosivat, vaikka meninkin (reipasta) kävelyvauhtia piilolle. Pienen huhuilun jälkeen löysivät kuitenkin rastille, ja he pääsivät aloittamaan ensiavun. Itse jäin huolehtimaan koirasta (palkkaus, odottelu).
Toiselle alueelle päästiin jatkamaan, kun alue vapautui. Aloitettiin kallion alapuolelta polkua pitkin, ja lähestyessämme etelärajaa Kero sitten nappasi hajun ylhäältä. Siellä olikin sitten kaksi henkilöä, jotka olivat olleet ”juhlimassa”. Toinen näistä oli tajuton (tämä oli Kerolle tuttu henkilö). Tämän kaksikon Kero ilmaisi hyvin eli kävi tsekkaamassa tyypit, ja nappasi rullan ja toi. Hyvähyvä. Tälläkin rastilla annoin ea-porukan hoitaa hommat, ja oltiin Keron kanssa vähän sivummalla.
Kolmannelle rastille menoa saatiin myös vähän odotella. Hyvää odottelutreeniä siis. Lopulta saatiin lupa mennä alueelle. Yhdessä kohdassa huomasin Keron jähmettyvän, ja arvasin, että siellä on jotain. Ajattelin, että siellä voisi olla maalihenkilö jotenkin oudosti, koska Kero pysähtyi ja oli paikoillaan. Sitten Kero lähti, mutta siellä olikin koirien ulkoiluttajia. Voihan harmitus. Piti mennä hakemaan koira pois, kun ei se mitään totellut. Pahoittelin, ja palattiin takaisin alueelle. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kutsua koira heti pois tai viheltää se maahan, ja mennä tarkistamaan tilanne ensin. Taajamametsässä etsiminen on vähän tämmöistä, että siellä voi olla muitakin.
Palattiin takaisin alueelle, ja jatkettiin suunnitelman mukaan itärajan myötäisesti. Lähellä vesitornia oli pari henkilöä istumassa kalliolla, ja Kero kävi siinä lähellä pyörimässä. Ei kuitenkaan ilmaissut. Käytiin varmistamassa, etteivät kuuluneet harjoitukseen. Tästä yksi lisämerkintä siihen, mitä meidän pitää harjoitella Keron kanssa (näkyvällä paikalla olevia tyyppejä). Aika pian tämän jälkeen Kero irtaantui ja löysi oikean etsittävän (tuntematon Kerolle), joka oli kiven takana rintakipua valitellen yhdessä elottoman Anne-nuken kanssa. Näin tämän tilanteen eli Kero hämääntyi, kun paikalla oli henkilö ja nukke ja siellä oli läheisen kuusen alla myös muuta tavaraa. Hetken Kero pohti, ja kun jäimme odottelemaan hetkeksi, niin Kero otti rullan. Kesken ilmaisun Kero kuitenkin pysähtyi ja oksensi kaiken illan aikana saamansa ruoan. Tässä vaiheessa muu porukka meni rastille aloittamaan ea-tehtävän. Ajattelin itse kuitenkin viedä homman loppuun eli Kero sai (joutui) vielä ilmaista uudelleen. Jouduin kyllä sanomaan vihjeen rullan ottamiseksi, mutta tulihan se sieltä. Näytölle mentiin vauhdikkaasti, ja ihmeteltiin sitä nukkea ja mitä siellä tapahtui.
Yhteenvetona voisin sanoa, että olipa mielenkiintoinen treeni. Keron kanssa ei olla tehty mitään näin vaativaa ja pitkäkestoista, joten siihen nähden Kero selviytyi oikein hyvin. Kaikki tyypit kuitenkin ilmaistiin, ja piiloilla rauhoituttiin odottelemaan. Paikoillaan Kero oli ihan hyvin, mutta piippaili kylläkin. Saatiin siis hyvää odotteluharjoitusta noin ylipäänsä, ja odotellessa vesikin kelpasi koiralle hyvin.
Treenin myötä selkiytyi myös jälleen kerran, mitä kaikkea sitä pitää harjoitella. Taajamametsässä etsiminen uuden porukan kanssa asettaa omat haasteensa. Alkuopastus on tärkeä eli miten maastossa edetään, millaisella suunnitelmalla, miten kartturi toimii ja miten mahdollisella löydöllä toimitaan.
Kartturilla on myös erittäin tärkeä rooli. Tällä kerralla opastin suunnistuksen saloihin, mutta varsinaisesti maastossa kartalla selvittiin lähinnä gps:ni turvin eli käytännössä jouduin itse varmistamaan, että pysymme alueella ja sitten myös seuraamaan koirani reaktioita ja liikkumista. Löydöllä olin luonnollisesti ennen muuta porukkaa, mutta sekin oli hyvä huomata, että siinä voi mennä hetki ennen kuin muu porukka saapuu paikalle jatkamaan löydöstä huolehtimista.
Koirankin on hanskattava paljon asioita. Esimerkiksi nyt useamman maalihenkilön ilmaisu, myös avoimella paikalla olevat, puhuvat tai muuten vain vähän oudosti käyttäytyvät. Lisäksi koiran pitää olla hallinnassa, että sen saa tarvittaessa pysäytettyä ja kutsuttua luokse. Ja taajamametsässä liikuttaessa itse ainakin pidän tärkeänä, että se etsimissäde pysyy sen verran maltillisena, että koiranohjaaja näkee koiransa reaktiot ja näkee, missä koira liikkuu.
Kaiken kaikkiaan yhteistreeni oli hyvä kokemus, ja tämän pohjalta jatkamme innolla treenaamista. Tämä harjoitus kuitenkin osoitti, että olemme Keron kanssa tehneet asioita siten, että jotain on opittu ja että on mahdollista oppia vielä lisää :)
2 ajatuksia aiheesta “18.5.2016 Yhteistreenit SPR:n porukan kanssa”
Hyvä, hyvä! Oikealla tiellä olette. Lisää reeniä vaan!
Kiitos! Tämä oli hyvä treeni sillä, jos olisin tiennyt etukäteen, mitä tuolla olisi vastassa ollut, niin kotiin oltaisiin jääty :D Pitää siis uskaltaa ottaa välillä ”riskejä” ja tsekata, missä mennään ja pistää koiraa ja itseä vähän koetukselle.