Tarinaa suomenlapinkoira Keron ja bordercollie Discon elämästä. Muistoissa Viima ja Myry.

19.6.2011 Katselmointia

Tämän päivän treenit olivat katselmointitreenit, vaikkei meillä katselmoijaa paikalla ollutkaan. Viimalle ja Myrylle oli tarkoitus tehdä pienet alueet ja miettiä sopivaa etsintäsuunnitelmaa.

Viima oli ensin, ja sille olikin sitten vähän isompi alue luvassa. Alueen sivut luokkaa 250m + 300m + 400m + 500m. Alue kuitenkin vähän pienentyi, sillä siitä otettiin pois riista-aidan rajaama alue (ehkä noin 150m + 200m + 200 m kolmio). Mentiin ensin alueen etelärajaa rinteen suuntaisesti. Viima hieman merkkaili luoteeseen päin ja vähän irtosikin, mutta palasi takaisin. Edettiin rajaa n. puoleen väliin, mistä tehtiin poikkeama alueen korkeimmalle kohdalle. Siellä Viimalla oli taas hajua ja hetken päästä se olikin irronnut, ja ilmaisuhaukku alkoi. Tämän jälkeen lähdettiin livakkaan liikkeelle, ja Viima irtosi sen verran, että alueen luoteisnurkka jäi kokonaan katsomatta. Siinä hetken odoteltuamme kuuluikin sitten haukku aika kaukaa eli toinenkin piilo löytyi hakkuuaukean tienoilta. Maalihenkilö istuskeli kaatuneen rungon päälle puhelemassa koiralle niitä näitä.  Sieltä jatkettiin sitten lähelle riista-aitaa ja suunnitelman mukaisesti kohti pohjoisrajaa (tie).

Mentiin rajaa pitkin ja ohjasin välillä Viiman alueen sisälle. Ihan hyvin sinne meni, mutta mitään hajua ei ottanut. Sitten päädyttiinkin kulmaan, ja jatkettiin, mistä sitten jatkettiin alueen rajaa pitkin kohti seuraavaa kulmaa. Viima ei tässä vaiheessa enää oikein kovin irronnut lähistöltä, ja kun olimme päässeet seuraavan kulman luokse, niin Viima vaikutti vähän huonovointiselta ja hetken päästä se sitten oksensi koko vatsan sisältönsä. Tässä vaiheessa (ja jo vähän ennen) olimme päättäneet, että matkaamme suoraan kohti kolmatta piiloa, joka oli siellä luoteiskulmassa lähellä linkkitornia, missä emme olleet käyneet. Nopeasti Viima toipui ja alkoi liikkua reippaammin, ja lähestyttyämme linkkitornia, Viima irtosi jo ihan hyvin ja ilmaisuhaukkukin oli normaali. Kokonaisaika kaikkineen 44 minuuttia, eli ihan hyvin sai tehdä hommia. Sää oli ihan ok, lämmin kyllä, mutta ei kuuma.

Myrylle oli ajateltu viereistä plänttiä, mutta koska Viiman aluekin osoittautui isoksi ja vaihtelevaksi maastoltaan, niin päätettiin ottaa Myrylle sitten vähän toiseen paikkaan semmoinen 100m x 100m pläntti. Todellisuudessa se pläntti oli vähän isompi (ehkä 150m x 150m). Suunnitelma oli sellainen, että kuljin ensin alueen rajaa (tie) pitkin ja koira kulki metsän puolella. Ensimmäinen löytö tulikin sitten jo aika nopeasti, sillä koira irtosi hyvin metsään. Ilmaisumatka oli aika pitkä, mutta Myry toi rullan varsin vauhdikkaasti. Piilolta palattiin sitten takaisin tielle, ja jatkettiin samaan tapaan. Kulmassa lähdettiin sitten tekemään halkaisua etelärajan puoliväliin, mutta jossain oletetun puolivälin tienoilla Myry oli ehtinyt irrota varsin kauas ja tuli sitten rullan kanssa takaisin. Hieman himmasi lopussa, mutta rulla pysyi ihan ok suussa luovutukseen asti. Näytölle mentiin taas haipakkaa.

Tämän jälkeen jatkettiin oletettua alueen rajaa vähän vinoon, päädyttiin joskus kulmaan ja siitä sitten edettiin vielä vähän rajaa pitkin ennen kuin lähdettiin poikkeamaan taas alueen sisäpuolelle. Myry ei hirveästi enää irronnut, ei tainnut oikein tuulla juuri sieltä suunnasta. Kolmas kuitenkin löytyi, ilmaisumatka oli selvästi lyhyempi (näin piilon) ja Myry tiputti rullan muutamaa metriä ennen luovutusta. Huomasi mokansa, otti rullan uudestaan ja kääntyi takaisin ja kävi piilolla uudestaan ennen kuin tuli luovuttamaan vauhdilla rullan minulle (kehuin koiraa tästä ja koira toi rullan laukalla luokse). Kokonaisaika kaikkineen 27 minuuttia.