Lajalammen pohjoispäässä oleva etsintäpartio on tehnyt kuulohavainnon suunnasta 102 astetta, ja vastaavasti Sorlammen eteläpäässä oleva toinen etsintäpartio on ilmoittanut johtoon havaintonsa suunnaksi 218 astetta. Minne johto ohjaa etsintäpartion?
Siinäpä tiistain treenien yksi mielenkiintoisista aiheista, josta meillä ei vielä ollut aavistusta siinä vaiheessa, kun pimeää odotellessamme kertasimme hieman pimeän etsimiseen liittyviä seikkoja liittyen lähinnä etsijän omiin varusteisiin (mm. muista mukaan vara-akut/paristot, myös varalamppu ja plussaa on, jos eri laitteet käyttävät samanlaisia akkuja/paristoja).
Mutta itse suunnistusharjoitukseen. Ensin harjoittelimme suuntiman ottamista omassa sijaintipaikassa eli mihin suuntaan lähtisimme ja minne päätyisimme annetun asteluvun ja etäisyyden perusteella. Asteluvun säätäminen on kieltämättä tarkkaa puuhaa, mutta yhtä tarkkaa on kyllä oikean mitta-asteikon käyttäminen kartan mittakaava huomioiden. Jos on pikkaisen (tai enemmänkin) huolimaton, niin pieleen menee, ja etäisyyksien kasvaessa virhe kertaantuu…
Tämän jälkeen saimme hieman vaativamman tehtävän eli lyhykäisesti tilanne oli seuraavanlainen: Lajalammen pohjoispäässä oleva etsintäpartio on tehnyt kuulohavainnon suunnasta 102 astetta, ja vastaavasti Sorlammen eteläpäässä oleva toinen etsintäpartio on ilmoittanut johtoon havaintonsa suunnaksi 218 astetta. Minne johto ohjaa etsintäpartion?
- Kierretään kompassin neularasiaa siten, että asteluku on kohdassa 102 (mitta-asteikossa oleva musta viiva ja kompassin kulkusuuntanuoli).
- Asetetaan kompassi kartalle sijaintipaikalle (Lajalammen pohjoispää).
- Kierretään kompassin reunaa kartalla niin pitkään, että kompassin neularasian pohjaviivat ovat samansuuntaiset kartan pohjois-eteläviivojen kanssa ja pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen.
- Piirretään sijaintipisteestä suora viiva kompassin reunaa hyödyntäen.
- Toistetaan sama toisen havainnon suhteen (kyseessä ristisuuntima).
- Ns. kuuma alue on näiden kahden suoran leikkauspisteen tuntumassa, jonne johto lähettää seuraavan partion etsimään (tässä esimerkissä rasti 93).
Teoriapläjäyksen jälkeen päästiinkin sitten itse asiaan eli meidät jaettiin pareihin (kokeen suorittanut koirakko + kartturi) ja meille annettiin ohjeistus siirtyä sovitulle rastille. Toimin itse kartturina, ja meidän partion hommana oli siirtyä juurikin tuolle rastille 93. Suunnistus sinne sujui yllättäen aika suoraviivaisesti eli ensin menimme isompaa polkua pitkin ja sitten otimme suunnan kohti rastia läpi kukkuloiden ja soiden. Pimeydestä huolimatta pääsimme hyvin perille ja rasti 93 löytyi.
Paikalla teimme vielä pienen lähietsinnän ennen kuin saimme johdolta uuden tehtävän siirtyä rastille 37. Puolivälissä matkaa tehtävä muuttui, sillä saimme johdolta uuden havainnon rastin 87 luota, joten suunnan vaihtuminenhan siinä oli edessä. Tämä jyrkännerasti muodostuikin hieman haastavammaksi paikallistaa, mutta onneksi meillä oli sen verran taitava koira matkassa mukana, että rasti ja sen läheisyydessä ollut ”kadonnut suunnistaja” löytyivät.
Treeni oli todella kiva eikä noin parin tunnin pimeässä metsässä rämpiminen tuntunut yhtään pitkältä, vaan päinvastoin, ajan kulumista ei oikein tainnut edes huomata, kun oli mielekästä puuhaa :) Tämä oli oikein hyvää pimeänsuunnistustreeniä, jota ehdottomasti on harjoiteltava jatkossakin. Suosittelen siis muillekin :)
—
Lisähuomiona tähän vielä, että toki Kerokin pääsi vähän treenimään. Ennen varsinaisia treenejä teimme hieman hallittavuutta koirahäiriössä. Meni ihan ok. Ja sitten, kun tämä suunnistustreeni oli tehty, Kero pääsi tekemään pari ilmaisua pimeässä metsässä. Ympäristön hajut olivat kyllä riesana, mutta ilmaisut tehtiin kuitenkin sitten, kun maalihenkilön luokse päädyttiin (ekalla tosin piti ensin mörkönä, mutta palasi sitten uudestaan piilolle ja teki sitten ihan ok ilmaisun).
